Tour de Tampere

Tampereen kaupunki on pyrkinyt luomaan polkupyörälle paremmin soveltuvia väyliä kaupungin keskustaan. Millaisia pyörätiet ovat kaupungin reuna-alueilla? Entä miltä näyttää Kaukajärven maisemareitti syksyllä?

Teppo Nieminen, teksti & kuvat

Lokakuinen aamu höyrystää uloshengityksen. Elohopea keittiön ikkunan lämpömittarissa nousee laiskasti vain vähän nollan yläpuolelle. Vedän hanskat käteeni, pipon ja kypärän päähäni ja nostan polkupyöräni ulos taloyhtiön betonisesta varastosta. En ole innokas kuntopyöräilijä ja siksi ajatus siitä, että ajan tänään Kaukajärven ympäri, jännittää. Hämeenkadun uusien pyöräteiden rotvallit kolisuttavat pyörääni pahaenteisesti.

11 kilometriä pitkä Kaukajärven maisemareitti on toinen Tampereen kaupungin maisemareiteistä. Toinen niistä kiertää Pyhäjärveä. Reittien tarkoituksena on ohjata kuntopyöräilijöitä luonnonläheisille reiteille. Maisemareittien lisäksi Tampereen seudulla risteilee niin sanottuja pyöräilyn pää-, alue ja lähireittejä.

Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma 2030 listaa yhtenä tavoitteistaan, että jokaiseen ympäryskuntaan kulkisi ennen pitkää huippuluokan pyörätie. Yksi hankkeen äänekkäimmistä tukijoista on Tampereen polkupyöräilijät, tuttavallisemmin TaPo.

”Helsingin pyöräilyinfrastruktuuri on ylivoimaisin Suomessa”, kertoo TaPon puheenjohtaja Pompo Stenberg.

”Keskisuurten kaupunkien sarjassa Tampere pärjää ihan hyvin. Kaupunkiseutunakin Tampereella on paremmat olot kuin esimerkiksi Turussa.”
Tampereen pääväylien parantamista Stenberg pitää hyvänä hankkeena, ja hänen mielestään esimerkiksi Pirkkalaan johtavat pyöräilyn pääväylät ja niille tehtävät parannukset ovat paikoin erinomaisia.

”Ongelmana on löytää niille pääväylille ja tietää, että nyt ollaan pääväylällä.”

Ajan Kalevantietä, niin sanottua toisen luokan pyöräreittiä. Aamupäivän liikenne kulkee lähellä, osasta autoista kantautuu nastarenkaiden ratina. Pysähdyn Kaukajärven McDonald’sin risteykseen. Edessäni seisovat pyöräilyviitat kertovat Kangasalan olevan kahdeksan kilometrin päässä. Mitään ohjetta Kaukajärven maisemareitille ei kuitenkaan näy. Kaivan puhelimen taskustani ja lataan kartan netistä. Mitenköhän reitille olisi löydetty kymmenen vuotta sitten?

Tampereelle muun maan tavoin pystytetyt kevyen liikenteen opaskyltit on luotu auttamaan sekä paikallisia että muualta saapuvia löytämään parhaat väylät kohteisiin.

”Ne ovat hyviä ihmisille, jotka tarvitsevat niitä”, Stenberg nyökyttelee. ”Ne ovat näkyviä ja niitä on vaikea vandalisoida, mutta jos näkyvissä on virallista pääreittiä suorempi ja laadukkaampi reitti, niin kyltistä ei ole mitään hyötyä.”

Tampereen kaupungin liikenneinsinööri Timo Seimelä kertoo, että tänä vuonna pyöräilyn pääväylille toteutetaan uudet pyöräilyopasteet. Opasteet ovat samantyyppisiä kuin autoliikenteelle suunnatut.

”Tampereen puolella nämä opasteet ovat paikallaan, mutta naapurikunnissa opasteiden asennustyö on vielä tekemättä”, Seimelä toteaa.

Monissa paikoissa Tampereella pyöräily on yritetty ohjata pois pääkaduilta. Esimerkiksi keskustan läpi kulkeva pyöräilyn pääväylä ei ole Hämeenkadun ja Itsenäisyydenkadun muodostamalla valtimolla vaan seuraa tätä linjaa korttelin verran sivussa. Muutoksen tähän voivat tuoda kaupungin raitiovaunusuunnitelmat, joihin on piirretty leveät pyöräkaistat.

Lyön jarrut pohjaan ja käännän paniikinomaisesti vasemmalle. Vältän yhteentörmäyksen vastaantulevan pyörän kanssa vain senttien erolla. Pysähdyn säikähtäneenä alikulun suulle antaakseni pulssini tasaantua. Pyörätie oli Vehmaisten jälkeen alkanut kaventua ja mutkitella. Tien kuopat alkoivat myös kasvaa, ja jouduin väistelemään routavaurioita tämän tästä. Sitten reittini kääntyi alikulkuun, ja sen toisessa päässä vastaani kaartoi ensimmäinen näkemäni pyöräilijä sitten Kaukajärven. Alikulun suuaukkoon näkyvyys oli huono, ja pyöräilijä oli kääntynyt sinne hidastamatta. Vain nopea reaktio kummaltakin vältti varman yhteentörmäyksen. Nousen takaisin pyöräni päälle ja toivon, että tämä jäisi ainoaksi lähetä piti -tilanteeksi.

”Täällä on vuosikymmeniä tehty pyörätien näköisiä jalkakäytäviä ja jalkakäytävän näköisiä pyöräteitä,” Stenberg harmittelee.

Timo Seimelä tuntee TaPon kritiikin aiheesta. Hän arvioi sekaannuksen johtuvan keskustan jalkakäytävien asfalttipäällysteestä. Tämän vuoksi pyöräilijät luulevat niitä pyöräteiksi. Seimelä muistuttaa kuitenkin, että pyöräilyyn tarkoitetut väylät on merkitty liikennemerkeillä.

”Uudessa keskustan katujen ympäristöohjeessa olemme linjanneet, että kun keskustan katuja saneerataan, siinä yhteydessä jalkakäytävien pinnoitteet muutetaan kivetetyiksi. Se varmasti auttaa myös tunnistamaan jalkakäytävän.”

Tampereen polkupyöräilijät ovat pyrkineet vaikuttamaan Tampereen kaupungin päätöksiin jatkuvalla yhteistyöllä ja kommunikaatiolla. Lisäksi he järjestävät tapahtumia, kuten yhteyspyöräilyitä, ja ovat mukana marraskuussa Pyöräliiton järjestämällä Pyöräilytalven avaus -teemaviikolla. Tampereen pyöräilykaavoituksia kommentoi myös Tampereen kaupunkifillari -blogi, joka tosin ei ole TaPon virallinen äänenkantaja. Tärkeintä on kuitenkin vuoropuhelu kaupungin kanssa.

”Jos halutaan kehittää pyöräilyä Tampereella, niin kaikkein tärkeintä on kehittää infraa. Sen parantamiseen me panostamme suurimmat voimavaramme, koska se on kaikkein tuottoisinta”, kertoo Stenberg.

jatkuu seuraavalla sivulla