Timo Lehto teki Toasista asuntojätin

Paloletkulla aiheutettu vesivahinko, natsilippu parvekkeella ja tornitaloja parhailla näkymillä. Tampereen opiskelija-asuntosäätiön väistyvän toimitusjohtajan Timo Lehdon uralle on mahtunut monenlaista. Varmaa on, että hänen aikanaan Toasista on tullut isompi peluri Tampereen asuntobisneksessä.

Esa Keskinen, teksti ja kuvat

Onkohan se tuo katumaasturi?

Nousen isännöitsijä Veli-Matti Rajalan saattamana Tampereen opiskelija-asuntosäätiön Iidesrannan toimistotiloihin. Vieressä jyllää tavarajuna Jyväskylää kohti.

Toasin toimitusjohtaja Timo Lehdon toimisto on tyylikäs: sohvaryhmä, leveät pöydät ovat tummaa puuta.

“Minnekäs ensimmäiseksi?” Lehto kysyy lupsakasti.

Olemme lähdössä matkalle opiskelija-asumiseen. Lehto on työskennellyt sen parissa kaksi vuosikymmentä. Hän aloitti marraskuussa 1996 hyvin eri näköisessä säätiössä, kuin se on nyt Lehdon jäädessä eläkkeelle.

Kyllä se on tuo katumaasturi.

“Tule vaikka tuohon eteen. Piti oikein pestä tää auto sisältä, ihan itseä varten”, Lehto puhelee.

Kapuan Land Cruiserin etupenkille. Rajala menee taakseni. Kiinteistöpomot, mafia, lähdetään pikku ajelulle. Nukkuuko toimittaja kohta kalojen kanssa? Eilisen kolme jaksoa Sopranosia saavat minut ajattelemaan hölmöjä.

Lehto ajaa kaupungissa hyvin tottuneesti. Auto jyrää tasaisesti kohti Kalevaa. Käännymme Kaupinkadulle. Siellä ne siintävät: Vanha ja Uusi Domus, rakennukset, joista kaikki alkoi.

Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Opiskelijain Asuntola-Säätiö aloitti Vanhan Domuksen rakentamisen vuonna 1959. Tontti oli osoitettu alun perin Etu-Kalevasta, mutta Domus sai siirtyä Kalevan kirkon tieltä. Vuonna 1960 Domus YK:n ovet aukesivat opiskelijoille. Yliopiston päärakennus valmistui hieman myöhemmin samana vuonna.

Nykyään Vanhassa Domuksessa on yksiöitä sekä pieniä perheasuntoja. Ruokaa kokataan yhteisissä kerroskeittiöissä. Ulkoseinän yläreunasta on rapissut laasti laajalta alueelta.

“Kuten huomaat, aina olisi korjattavaa. Vanha on talo ja vanha on mies. Ja olen vielä kymmenen vuotta vanhempi”, Lehto heittää.

Lehdon mukaan Vanhaa Domusta ei kannata enää välttämättä remontoida, vaan rakentaa samaan hintaan uutta tilalle.

“Korjauksesta seuraava vuokrankorotus olisi suhteessa nykyiseen vuokraan todella suuri.”

Mikään ei ole ikuista. Toasin toisena kohteena vuonna 1968 valmistunut Uusi Domus on osittain huputettuna.

Julkisivusaaneraus ja ikkunoiden uusiminen lisää rakennuksen käyttöikää arviolta 25–30 vuotta.

“Tää on elinkaariajattelua. Uusia kohteita tulee, vanhoja korjataan ja jostain luovutaan”, Lehto summaa.

Domuksiksi kutsuttiin erityisesti Rooman rikkaan yläluokan, eli patriisien, suosimia kaupunkitaloja. Domukset olivat suuria ja ylellisiä yksi- tai kaksikerroksisia rakennuksia, jotka rakennettiin sisäpihan ympärille. Niissä saattoi olla jopa hypokausti, lämmitysjärjestelmä, jossa johdettiin lämmintä ilmaa uunista lattioiden alle. Kalevan Domareissa ei hypokaustia tai muutakaan lattialämmitystä ole ollut.

Vuonna 1960 avattu Vanha Domus on tamperelaisen opiskelija-asumisen klassikko. Opiskelija-asuntosäätiöitä on välillä moitittu markkinahäiriköiksi. Säätiöpohjaisuus, valtion rahoitus ja tuettu opiskelijoiden vuokranmaksu ovat herättäneet närää. Nykyään Toas toimii pitkälti samaan tapaan kuin yksityiset yritykset.

Jatkamme kohti Kissanmaata. Sammonkadulla Lehto ja Rajala luettelevat Toasin rakennuksia tasaiseen tahtiin. Ninansampo, Jarinsampo ja Pirjonsampo. Kohteet nimetään usein säätiön työntekijöiden mukaan. Nimien luettelu jatkuu koko ajelun ajan. Toas on kaikkialla. Toasin kämpissä itsenäistytään, opiskellaan, juhlitaan, ystävystytään, rakastutaan, itketään ja nauretaan.

Opiskelija-asuntojen vuokraamisen lisäksi Toas vastaa kohteiden rakennuttamisesta ja ylläpidosta. Kohteita on tällä hetkellä 62. Rajalan ja muun kiinteistöosaston hoidettavana on yli 6 000 opiskelija-asunnon ylläpito. Asuinneliöitä on 250 000–270 000 laskentatavasta riippuen.

“Meillä on yhteensä sellainen 37 000 avainta viidessä kassakaapissa”, Rajala ynnäilee.

Toasin taustayhteisöinä ovat Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta (TTYY), Tampereen yliopiston ylioppilaskunta (Tamy), Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (Tamko), Tampereen kauppakamari ja Tampereen yliopisto. Tampere 3 -yhteensopiva kokoonpano siis.

Toasin liikevaihto oli viime vuonna 39 miljoonaa euroa. Vertailukohtana voi pitää Helsingin opiskelija-asuntosäätiö Hoasia, jolla on 70 miljoonan euron liikevaihto ja noin 9300 opiskelija-asuntoa. Lehto tuli Toasiin opiskelijaedustajien masinoiman vallanvaihdoksen jälkeen. Toasin hallituksen opiskelijaedustus ei ollut 1990-luvun alkupuolella tyytyväinen esimerkiksi säätiön taloudenhallintaan ja johdon tiedonkulkuun. Niinpä vuonna 1996 Toasin toimitusjohtajana 20 vuoden ajan ollut Matti Halmetoja syrjäytettiin opiskelijavoimin säätiön operatiivisesta johdosta. Perusteluina käytettiin pitkään jatkunutta luottamuspulaa.

Tilalle tarvittiin ulkopuolinen. Insinööriksi koulutettu Lehto siirtyi puikkoihin pääkaupunkiseudun kiinteistöalalta. Lehto toi mukanaan taloudellista ajattelua, mikä on näkynyt säätiön rakennus- ja tonttipohjan ja varallisuuden voimakkaana kehittämisenä.

“Ennen tehtiin enemmänkin asuntopolitiikkaa. Nyt on ehkä keskitytty siihen säätiön taloudellisen puoleen. Mulla on ollut enemmän sellainen investorin näkemys. Kaikki pitää tehdä, siltä pohjalta, mikä on parasta säätiölle”, Lehto kuvailee.

Toasin strategia on yhdeksänsivuinen paperinippu, joka jaetaan hallituksen jäsenille. Se on tehty Lehdon johdolla vuonna 1997.

“Muuttamiselle ei ole ollut tarvetta”, Lehto toteaa.

Lehto itse ei ole asunut opiskelija-asunnossa. Kun hän opiskeli Turussa, Ylioppilaskylään oli vaikea päästä. Kysyntä oli kovaa.

“Asuimme vaimon kanssa vapailta markkinoilta vuokratussa asunnossa.”

Kissanmaalla Toas rakentaa kuusikerroksisen talon vanhan kerrostalon tilalle. Yksiöt ovat kysytyimpiä. Soluihin ja perheasuntoihin on vaikeampi saada vuokralaisia.

“Meidän kokemuksemme mukaan asumisen yhteisöllisyys ei ole ainakaan hirveästi lisääntymässä.”

Matka jatkuu. Tays on järeän mylläyksen alla. Sairaalan seudusta tulee kuin oma kaupunginosansa. Koko Tampere vaikuttaa olevan täynnä reikiä ja nostokurkia seuraavat pari vuosikymmentä. Toas on mukana imussa. Kiihtyvä kaupunkirakentaminen vaikuttaa kaavoitukseen. Lehdon aikana vaatimukset ovat monipuolistuneet. Muun muassa esteettömyys, meluhaitat, ympäristöasiat, maaperän tutkiminen ja rappukäytävän valoisuus ovat rakentamisessa huomioitavia asioita. Listaa voisi jatkaa, mutta palstatila loppuisi.

“Kaavoittaminen ja päätökset kestävät paljon kauemmin. Se on mielestäni myös iso ongelma.”

Esimerkiksi Lapinniemen kohteessa kaavoittaja vaati yhden kerroksen vähentämistä.

“Käpylässä asuvat ihmiset valittavat, ettei näy enää järvelle. Eihän sieltä puiden takaa näy nytkään”, Lehto naureskelee.

Lehto itse asuu Käpylässä.

Välillä Lehdon Toas on ajautunut ristiriitoihin kaupungin kanssa. Lehto epäilee, että säätiön omapäisen toiminnan takia Toasia on sorsittu tonttikilpailussa.

“Enemmän ne ovat näkemyksellisiä eroja. Kaupunki ajaa kaupungin etua ja me sitten taas säätiön ja opiskelijoiden. Ei sen kummempaa.”

Opiskelijoiden kanssa Lehto on joutunut myös vääntämään. Kokonaisuutta hän kuitenkin muistelee hyvällä.

”Opiskelijaedustajat ovat sellaisia kolmekymppisiä, joilla harvemmin on vielä kokemusta ainakaan tältä alalta.”

Lehto kuskina. Toasin eri kohteiden kiertäminen näytti asumisen muutoksia. Enää ei jaeta kymmenen neliön yksiötä tuntemattoman fuksin kanssa ja perusteta voi- tai kahvikimppaa. Vuosituhannen vaihteen opiskelijakämpät ovat ennustelleet yksin asumisen nykyistä mallia.

Suomalaisen opiskelijarakentamisen perinteet ovat jäljitettävissä 1800-luvulle ja Helsingin ylioppilastalon rakentamiseen. Silloin syntyivät käsitteet paitsi opiskelijajärjestöjen liiketoiminnasta myös opiskelijoiden asumisesta.

Ennen asuntosäätiöitä tai nykyaikaisia vuokramarkkinoita opiskelijat asuivat kaupungeissa tuttaviensa tai sukulaistensa luona. Moni asia toimi suhteilla. Opiskelupaikan lisäksi tuttu professori saattoi järjestää asunnostaan myös kortteerin. Esimerkiksi fennomaanivaikuttaja Julius Krohn (1835–1888) asui ensimmäisen opiskeluvuotensa professori Arppen luona.

Krohn kuvailee äidilleen lähettämässä kirjeessä huonetta seuraavasti: Tuuletusikkunaa ei ole, ergo huoneessa ei tuuloteta.

Juhlavat ylioppilastalot vaihtuivat toisen maailmansodan jälkeen asuntoloiksi, mutta opiskelija-asuntojen varsinainen nykyhistoria alkaa 1970-luvulta. Rakentamisen alkusysäys oli vuoden 1966 asuntolaki, joka takasi valtion lainoituksen hankkeille.

Toasilla oli jo noin 3 700 asuntoa 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin Tamyn mielestä “kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto riittävän läheltä oppilaitosta” kuului tehokkaan opiskelun perusedellytyksiin.

Kun Lehto astui hommiin 1990-luvun lopulla, lamasta noussut teknologiateollisuus oli lisännyt Tampereen seudullakin koulutetun työvoiman tarvetta. Teknisen korkeakoulun opiskelijamäärät kaksinkertaistuivat.

Lehto on nähnyt monta muutosta niin bisneksessä kuin kulttuurissakin.  Vaikka Lehdolla oli kokemusta kiinteistöalalta, hän ei tiennyt opiskelija-asumisesta juuri mitään.

“Tehtiin laaja kysely siitä, mitä opiskelija haluaa. Sen jälkeen lähdettiin vasta rakentamaan asuntokantaa kysynnän mukaan.”

Suomessa koko asuminen on ollut murroksessa ensin 1960-luvun kaupungistumisen seurauksena ja sittemmin elintason noustessa ja yksinelämisen lisääntyessä. Vuonna 1990 yksinasujia oli reilu kaksi miljoonaa ja asuntokuntien keskikoko oli 2,42 henkilöä. Viime vuonna yksinasujia oli yli 2,6 miljoonaa ja asuntokuntien keskikoko 2,04 henkilöä.

Vuokra-asuntojen omistus menee suunnilleen puoliksi yksityishenkilöiden tai yritysten ja erilaisten yleishyödyllisten asuntoyhteisöjen tai muiden voittoa tuottamattomien organisaatioiden kesken.

Viimeksi mainittujen rakentaminen on yleensä toteutettu valtion tukemalla aravalainoituksella, ja niihin vuokralaiset valitaan usein esimerkiksi määrittämällä vuokralaiselle tuloraja.

Asuntosäätiöiden toiminnan perusteena ei ole voiton tuottaminen vaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjoaminen asuntomarkkinoille. Tampereen vapaiden markkinoiden keskivuokra oli viime vuonna noin 20 prosenttia korkeampi kuin Toasin.

Nykyään säätiörakentamisen tavoitteena on ennemminkin pitää vuokrat kohtuullisina ja hillitä koko markkinoiden vuokratasoa rakentamalla uutta. Toas on tehnyt lähes kaikki uudisrakennukset niin sanotulla vapaalla rahalla.

Miksi keskustan ykköspaikat annetaan opiskelijoille, kun niillä voisi tahkota kunnolla pätäkkää yksityisillä asunto- ja toimistomarkkinoilla?

“Eivät ne juuri enää sijainniltaan tai pohjaratkaisultaan eroa gryndereiden rakentamista”, Lehto toteaa.

Opiskelija-asuntojen hyvät sijainnit herättävät närää. Miksi keskustan ykköspaikat annetaan opiskelijoille, kun niillä voisi tahkota kunnolla pätäkkää yksityisillä asunto- ja toimistomarkkinoilla?

”Ihmiset ovat siinä käsityksessä, että näissä uudisrakennuksissa on valtion rahaa taustalla, vaikka niinhän ei ole.”

Toas toimii markkinoilla yksityisen yrityksen tapaan tonttiluovutuskilpailuissa ja urakoinneissa. Strategiaan on kirjattu Tampereen tiivistysrakentaminen ja keskustan elävöittäminen.

”Opiskelijat haluavat asua keskeisillä tonteilla”, Lehto toteaa.

Lehto aikoo eläkkeellä puuhastella korkeintaan oman asunnon remontteja. Hän on tuonut 20 vuoden aikana Toasin ajatteluun mukaan lisää taloudellista näkökulmaa, mikä on näkynyt esimerkiksi keskeisten tonttipaikkojen haalimisena. Lehdon räväkkä tyyli taas on herättänyt huomiota mediassa.

“Mihinkäs täällä voi parkkeerata?”

“Tuolla vasemmalla on yleensä paikkoja. Pitää kiertää”, Rajala vastaa Lehdolle.

Tampereen Tampellan uusi maamerkki, Toasin lippulaiva Espantorni on valmistunut toukokuussa 2015. Rakennuksessa ei ole parkkihallia, vaan 244-neliöinen pyörävarasto. Alakerran kaupassa voi piipahtaa vaikka sukkasiltaan. Kattokerroksessa on vuokrattavat kokous- ja saunatilat. Varattavat saunat löytyvät kellarista.

Rajala näppäilee koodin ja painaa kerrosnumeron 17. Espantornissa on yksi kerros enemmän kuin Pirkan Opiskelija-asuntojen, Poasin, vuonna 2011 Hervantaan valmistuneessa Pirkka 6 -tornissa. Poasin toimitusjohtajana oli silloin Matti Halmetoja.

Espantorni on 55 metriä korkea. Jos horjahtaisimme reunan yli, kestäisi useampi sekunti ennen kuin olisimme liiskana katukivetyksessä. Siinä ehtisi jo miettiä loppua.

Kattoterassilta avautuu näkymä syysauringossa kylpevään Tampereeseen. Takon tehtaalta nousee höyryä. Kaukaisuudessa näkyvät Hervannan opiskelijatornit. Vastakkaisella suunnalla velloo Näsijärvi. Sen rantaa myötäilevä valtatie odottelee maan alle painumistaan. Päälle läimitään lisää kerrostaloja.

Silti kaupungin rakennettu alue on ylhäältä katsottuna vaatimaton: näyttää kuin loputon puuerämaa alkaisi vieressä Kaupin metsistä ja toisaalla jo Pispalanharjusta.

Täältä on hyvä hahmottaa myös Toasia. Uusia kohteita on noussut joka ilmansuuntaan, joista Lehdon aikana on hankittu 30 kohdetta ja peruskorjattu 14  kohdetta. Tavoittena on lisätä asuntomäärää 150:lla asunnolla vuosittain vuoteen 2025 asti. Toasin tase on ollut koko 2010-luvun tasaisessa nousussa sekin.

Toas omistaa myös lähes kaikkien uudempien kiinteistöjensä tontit. Se on kymmenien miljoonien arvoinen pääomapotti. Hyötyykö opiskelija taloudellisesta menestyksestä mitenkään, jos se ei takaa matalia vuokria?

“Osakeyhtiöt pyrkivät maksamaan osinkoja. Meillä kaikki menee toiminnan kehittämiseen. Siihen, että opiskelijarakentamisessa on jatkuvuutta”, Lehto painottaa.

Viime vuonna Toas investoi 32 miljoonalla. Tuleva suurkohde on Hippostalo. Virastotalona toiminut rakennus todennäköisesti puretaan ja tilalle laajennetaan asuinalue.

“Siinä on mahdollisuus tehdä tuotantoa useaksi vuodeksi.”

Pitää vain päästä yksimielisyyteen kaavoittajan kanssa.

“Hippostalo antaa hyvät saumat rakentamisen reserville. Siihen voi saada liki 800 asuntoa”

Yksi työkulttuurin muutoksista on Lehdon mielestä se, että esimerkiksi Toasin toimiston omille saunatiloille ei ole niin paljon käyttöä kuin ennen. Enää ei kokousteta ja saunoteta ajan kanssa.

Lehdosta on aistittavissa tiettyä haikeutta. Hampaankoloon ei ole juuri jäänyt tavaraa. Lehto ei tosiaan ole arastellut räväkkää esiintymistä mediassa. Hän on julkisesti kehottanut opiskelijoita laittamaan lämpimämpää päälle syksyllä viilentyvissä asunnoissa, hyväksynyt asunnon lämmittämisen uunilla tai auton sisätilan lämmittimellä ja todennut parvekkeella roikkuvan natsilipun olevan asukkaan asia, ei Toasin. Vuonna 2011 Toas uhkasi pidättää kaikkien Lapinkaaren taloyhtiön asukkaiden vuokratakuut, jos bileissä suuren vesivahingon paloletkulla aiheuttanutta henkilöä ei löydy.

“Aina ei ole välttämättä mennyt ihan putkeen. En ole kuitenkaan poliittinen hahmo. Minun ei tarvitse koko ajan olla varuillaan, että jonnekin päin kumartaessa pyllistää toiseen suuntaan”, Lehto virnuilee.

Lehto myöntää, että räväkkä tyyli on ollut harkittua. Vaikuttaa siltä, että Lehdolle kaikki julkisuus on hyvästä ja rapatessa roiskuu. Kohut ovat mitätön sivutuote isommassa kuviossa.

Myöhemmin ajelulla saan esimerkin Lehdon hurtista huumorintajusta, joka ei välttämättä miellytä kaikkia.

“Eikös ne olisi voineet pikkuhiljaa syöttää annoksina siellä Näsinneulan näkoalaravintolassa?” Lehto naureskelee.

Puhe on Särkänniemen delfiinien ympärillä velloneesta mediamylläkästä. Lehto kuitenkin lisää, että delfiineillehän kävi lopulta ihan hyvin. Ei hän pahaa tarkoita.

Pysähdymme Espantornin kymmenennessä kerroksessa. Esplanadille avautuvalla parvekkeella on kaksi tölkkiä. Ei hätää, eivät ne näy kuvassa. Pitkän uran tehneet Rajala ja Lehto ovat molemmat sitä mieltä että meno on siistiytynyt. Nykyopiskelijat osaavat käyttäytyä paremmin, kuin edeltäjänsä. Toisaalta Toasin piirissä pyörivät noin 10 000 opiskelijaa ovat pikkukaupungin verran ihmisiä.

”Siihen määrään mahtuu kaikenlaista asukasta”, isännöitsijä Rajala toteaa.

Hän tilaa hissin, ja palaamme pohjakerrokseen.

“Voi olla, että tulevalla toimitusjohtajalla on sujuvammat suhteet mediaan ja kaupunkiin.”

Miten Toas jatkaa? Uusi toimitusjohtaja Kirsi Koski aloittaa tehtävässä syyskuun lopulla.

“Nyt on menty minun tapaani. Voi olla, että tulevalla toimitusjohtajalla on sujuvammat suhteet mediaan ja kaupunkiin”, Lehto puntaroi.

Entä Lehdon omat suunnitelmat?

”Ei tämän ikäisenä enää uutta uraa luoda. Jos totta puhutaan, niin olo on aika väsähtänyt.”

Satoja asuntoja rakennuttanut mies aikoo itse keskittyä korkeintaan oman talonsa remontointiin.

Ja ehkä vähän konsultointiin.

Toas & Timo Lehto

Tampereen opiskelija-asuntosäätiön Toasin edeltäjä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Opiskelijain Asuntola-Säätiö perustettiin 1959.

Toasilla on 62 kohdetta eri puolilla Tamperetta.

Toasin taustayhteisöinä ovat Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, Tampereen kauppakamari ja Tampereen yliopisto.

Timo Lehto valittiin Toasin toimitusjohtajaksi 1996. Hän siirtyy eläkkeelle kuluvan vuoden aikana. Uusi toimitusjohtaja Kirsi Koski aloittaa syyskuun lopulla.

Lehdon aikana Toas on rakennuttanut paljon uutta ja korjannut vanhaa. Viimeisimmät valmistuneet kohteet ovat Pirjonsampo Kalevassa ja Kissanmaan kohteen ensimmäinen talo.

Tekstissä on käytetty lähteenä Vesa Vartiaisen Toas-historiikkia Puoli vuosisataa opiskelijakoteja Tampereella, Sari Forsströmin toimittamaa Julius Krohnin Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta, Kalervo Haverisen ja Petri Lampisen teosta Omin avuin, valtion lainoin – Opiskelija-asuntojärjestelmä Suomessa, Vesa Vartiaisen ja Mervi Kaarnisen kirjoittamaa historiateosta Elämää ja taistelua – Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja sen edeltäjät 1925–2010 sekä Toasin toimintakertomusta vuodelta 2015 ja Tilastokeskuksen asumiseen liittyviä tilastoja.