Oppia ikä kaikki
Opinnot alkuun viisikymppisenä? Neljäs opiskelupaikka? Eläkeläislipulla junaan? Kolme aikuisopiskelijaa kertoo tarinansa.
Päivi Silfver, 53
Terveystieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto, hoitotyön johtamisen opintosuunta. Aloittanut syksyllä 2012.
Vielä reilu vuosi sitten nokialainen Päivi Silfver ei ollut koskaan käynyt Tampereen yliopistolla. Asiaintila muuttui kertaheitolla, kun hän haki opiskelemaan terveystieteitä ja tuli valituksi.
”Olin aikaisemminkin miettinyt tätä yliopistojuttua, mutta ei tullut haettua. Nyt poikakin on aikuinen, joten löytyi sopiva väli.”
Akateeminen maailma on ollut Silfverille uusi kokemus. Kansakoulun jälkeen hän opiskeli kauppaoppilaitoksessa, piti kauppaa ja työskenteli kirjapainossa, mutta mikään ei tuntunut omalta alalta.
”Jossain välissä tuli se ihmisläheisyys esiin ja tiesin, että pitää päästä hoitoalalle. Nyt tunnen olevani unelma-ammatissa”, mielenterveyshoitajana työskentelevä Silfver sanoo.
Päivi Silfver valmistui mielisairaanhoitajaksi vuonna 1987. Koulutus muistutti lähinnä nykyistä lähihoitajan tutkintoa ja kesti puolitoista vuotta. Koska Silfver piti työstään, hän halusi myös kehittyä siinä. Vuonna 1999 hän suoritti sairaanhoitajan opistotasoisen tutkinnon. Nyt hän opiskelee yliopistossa hoitotiedettä.
”Kun oppii uutta, saa uutta tietoa ja näkökulmia, se tuo innostusta ja työtä jaksaa tehdä myös pidempään, mikä on varsinkin nykyään eläkeiän noustessa tärkeää.”
Hoitotiede on siitä poikkeuksellinen koulutusala, että opiskelijoilta vaaditaan sairaanhoitajan tutkinto ja työkokemusta. Opiskelijat ovat keskimääräistä selvästi vanhempia. Useimmat haluavat edetä uralla esimieheksi tai opettajaksi, mutta Silfver hakeutui koulutukseen ennen kaikkea kehittääkseen itseään.
”Ei kai näin vanhaa kukaan enää töihin ota. Omalla työpaikalla voisi ehkä päästä eteenpäin, mutta ei se ole ollut pääasiallinen motiivi”, hän tuumaa.
Yliopisto onkin tarjonnut valtavasti tietoa ja oivalluksen tunteita. Hyppy käytäntöön orientoituneesta työmaailmasta akateemiseen teoriapainotteiseen ympäristöön on laajentanut Silfverin näkökulmaa.
Hän on pystynyt hyödyntämään oppejaan työssään. Opiskelu on tuonut myös itsevarmuutta. Kun tietää asioista enemmän, tulee rohkeammaksi.
Vaikka hän on itse päätynyt yliopistoon vasta vanhemmalla iällä, Silfverin mielestä kannattaa opiskella jo nuorena.
”Itselläni ei ollut aikoinaan mahdollisuutta käydä kouluja niin kuin olisin halunnut. Mutta voin minä myös suositella tätä vanhempanakin opiskelua. Kun on tullut työkokemusta ja elämänkokemusta, se avartaa asioita uudella tavalla.”
Hienoa Päivi =).