Pikkurahalla – kirpparilta löydät vaatteet sopuhintaan

Hetken päästä Nieminen kävelee myyntipöydän luo, jossa on miesten farkkuja kokolappuineen. Pienen penkomisen jälkeen kädessä ovat melkein oikeankokoiset farkut. Pituus riittää, mutta vyötäröstä puuttuu tuuma.

”Otetaan nämä silti. Pitää viritellä ne jotenkin muuten kiinni, jos eivät meinaa mahtua”, Nieminen päättää.

Yksi ongelma vähemmän, kun jokseenkin sopivat farkut löytyivät. Vielä on kuitenkin muutama vaatekappale, joita tarvitsemme. Miesten kengistä Nieminen on pikkuhiljaa luopunut. Olisi pieni ihme, jos jostain löytyisi 45–46-kokoiset kengät.

T-paitavaihtoehtoja miehen arkiasuun on useita, sillä Radiokirppiksen takaseinällä roikkuu paljon t-paitoja. Nieminen päätyy vaaleankeltaiseen mallattuaan sitä tummansinistä neuletakkia vasten. Välissä Nieminen on ehtinyt penkoa monen monta rekkiä, tuloksetta. Mekon kanssa ei onnista, ja miehenkin ilta-asu tuottaa ongelmia. Nieminen tahtoisi Oskarille joko puvuntakin tai jonkinlaisen liivin, mutta kumpaakaan ei tule vastaan.

Pikkuhiljaa epätoivo alkaa nostaa päätään. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen on todettava, että ammattishoppailijan ura ei olisi mieluinen.

Viimein näkyy valoa tunnelin päässä. Löydämme pöydän, jossa on useampikin miesten puvuntakki. Mutta kas, yhdessäkään ei ole kokomerkintää.

Nieminen on neuvokas ja alkaa kokeilla takkeja ylleen. Mukaan lähtee se, joka on hänelle suurin.

”Tämä ei ehkä purista miesmallia hartioista”, Nieminen sanoo.

Enää puuttuu mekko, joten kierros Radiokirpiksellä jatkuu. Vastaan tulee paljon hyväkuntoisia ja kauniita mekkoja, mutta kaikki ovat vääränkokoisia. Nieminen tahtoo pukea naiselle värikkään mekon, sillä nahkatakki ja kengät ovat beiget.

Yhdessä pöydässä on miesten pikkutakkeja, ja Nieminen alkaa harkita valitsemaansa takkia uudelleen. Hän mallaa takkeja päällekkäin nähdäkseen, olisivatko ne suurin piirtein samankokoisia.

”Voitko soittaa miesmallille ja kysyä, mikä hänen puvuntakkinsa koko on?” Nieminen pyytää.

Minä soitan. Malli ei heti osaa sanoa kokoaan, mutta hetken muisteltuaan veikkaa kokoa 52 tai 54. Hihat ovat kuulemma yleensä ongelma, ne meinaavat jäädä liian lyhyiksi.

Niemisen löytämä takki on kokoa C52, joten otamme sen mukaan ja toivomme, että hihojen pituus riittää.

Aiemmin valittu takki palautetaan paikoilleen, ja silloin Niemisen silmiin osuu kanariankeltainen, röyhelöhelmainen mekko, joka roikkuu keskikäytävän pöydällä. Viimeinenkin vaatekappale on löytynyt.

Miesmallin asussa jouduttiin tekemään muutama kompromissi, koska sopivia vaatteita ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Näin ollen arki- ja ilta-asun erottavat toisistaan vain kauluspaita ja pikkutakki. Housut pysyvät samana molemmissa asuissa.

Myös naisen asun kohdalla täytyy tehdä muutos aiempaan suunnitelmaan. Mekkona ostamamme vaate onkin vain topin pituinen. Topin seuraksi laitetaan nahkatakin lisäksi farkut, jotka olivat osa arkiasua.