Reportaasit
5.12.2014

Varma nainen vapisee, tosimies tutisee

Annina Mannila
TRE-ohjaaja Nina Reinikainen pitää huolen, että jokainen ryhmäläinen saa tärinäreaktion käynnistymään.

Suurella osalla TRE-ohjaajista on terveyteen tai sairaanhoitoon liittyvä työ, jonka ohessa he hyödyntävät tärinäilmiötä. Mauri Lehtimäki tutustui TRE:hen fysioterapeuttina työskentelevän vaimonsa Maija-Leena Lehtimäen kautta.

Maija-Leena kertoo tekevänsä harjoituksia kotona ja osallistuvansa ohjattuihin tärinäharjoituksiin silloin tällöin. Ohjaaja huomaa paremmin, mitä kehossa tapahtuu, esimerkiksi kiertääkö tärinä jonkin kohdan.

”Pallea, niska- ja hartialihakset ovat tyypillisiä kohtia, jotka taistelevat rentoutumista vastaan”, hän tietää.

Vaikka ensimmäinen tärinäkokemus saattaa olla voimakas ja erikoinen, syvempien lihaslukkojen purkaminen tarkoittaa mahdollisesti jopa vuosien prosessia. Mieleenpainuvinta Maija-Leenasta on ollut nähdä suuria kehollisia muutoksia säännöllisesti TRE:tä tehneissä asiakkaissaan.

”Nämä eivät silti ole mitään hokkus-pokkus temppuja.”

Tarvitaan paljon työtä, jotta keho purkaa latautuneen tilan pois.

Ryhmissä keskustellaan tärinän aikaansaamista kokemuksista ja annetaan vertaistukea, mutta psykoterapian kaltaista istuntoa on turha odottaa. Terapia onkin sanana osittain harhaanjohtava.

Lehtimäkien mukaan menetelmän tullessa Suomeen ongelma oli etenkin se, että osa tärinäilmiöstä kiinnostuneista toivoi löytävänsä TRE:sta vastauksen kaikkiin mahdollisiin psyykkisiin ongelmiin. Vakava masennus ei kaikkoa tärinällä, mutta muun hoidon ohessa se voi olla avuksi.

 

TRE-ohjaaja Nina Reinikaisen mukaan harjoituksessa oleellista on seurata kehon antamaa informaatiota. Kun kehoa oppii ymmärtämään, aistimukset alkavat tuntua yhtä luontevilta kuin tarve syödä tai käydä vessassa. Kehon kuuntelu ei aiemmin ollut selvää Reinikaisellekaan. Ennen TRE:hen tutustumista hän yritti rentoutua työstressistään hathajoogan avulla.

”Matolla paikallaan makaaminen oli hirmuista tuskaa.”

Ylikierroksilla olevaa kehoa on vaikea pysäyttää. Rentoutusharjoitukset, kuten istumameditaatio tai mindfullness, joissa kuunnellaan liikkumatonta kehoa, voivat olla stressaantuneelle ihmiselle vaikeita. Liikkeiden avulla rentoutumiseen tähtäävä TRE saattaa olla paljon helpompi tapa.

Toistaiseksi tärinäryhmiä on Suomessa vähän. Suurimpaan osaan ryhmistä tullaan yksilöohjauksen kautta. Ryhmän pitää olla turvallinen kokemus kaikille osallistujille, sillä kehon on uskallettava avata sellainen kokemus, joka on aiemmin jäänyt kesken. Satunnainen tunnille osallistuminen ei sen vuoksi välttämättä onnistu.

”Tunteja ei voida järjestää samalla tavalla kuin joogaa tai pilatesta kansalaisopistossa”, sanoo Reinikainen.

Ensimmäinen harjoituskerta kannattaa tehdä ohjaajan läsnäollessa, koska tärinän käynnistämät fyysiset ja emo­tionaaliset reaktiot voivat olla yllättävän vahvoja. Myöhemmin täristä voi vaikkapa olohuoneen matolla.

Hieman mystisestä olemuksesta huolimatta tärinäterapialla on vahva neurologinen taustateoria. Lääkäreiden ja psykoterapeuttien luulisi hihkuvan innosta kuullessaan rentoutumis- ja terapiamuodosta, joka ei vaadi aivojen turruttamista kemikaaleilla. Miten on mahdollista, että ilmiötä ei tunneta laajemmin?

”Tätä minäkin ihmettelen. Olen ajatellut, että tärinäterapia on liian halpaa. Koska liikesarja on nopeasti opittavissa, se ei ole taloudellisesti kannattava markkinointikohde palveluita tuottaville tahoille”, toteaa eräs TRE-ohjaaja.

”Voimakkaat vaikutukset varsinkin käytön alussa pelottavat osaa ammattiauttajistakin. Hoitoala on niin vahvasti säädeltyä, että itsekään en sairaanhoitajan roolissa uskalla aina käyttää tai suositella asiakkaille menetelmää, joka ei kuulu suomalaisten laajasti tunnettujen hoitomuotojen piiriin”, hän jatkaa.

Kun ryhmätärinä päättyy Hakametsässä, lattialla makaa rentoutuneita, vapautuneita ihmisiä. Vaikuttaa, että tärinäsessio tekisi hyvää jokaiselle opiskelijalle.

 

Edellinen sivu Seuraava sivu


Sivu: 1 2 3

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. opiskelija (21.12.2014 kello: 11:29)

      Ylioppilaslehdeltä toivoisi hieman kriittisempää otetta tällaisesta aiheesta kirjoitettaessa. TRE:n tieteellinen perusta on hatara, mutta artikkelin perusteella voisi kuvitella, että metodi on tiedeyhteisössä yleisesti hyväksytty.

    2. Seppo Honkanen (5.12.2014 kello: 14:48)

      TRE:ta ensimmäistä kertaa kokeillut kertoo kokemuksestaan. Videosta näkee myös, miltä tärinä näyttää. https://www.youtube.com/watch?v=GMROQnlqK3g