Kuka pelkää halpaa maisteria?
Tampere 3 -työryhmät ovat maalailleet kompromissia tutkintorakenteeseen. Selvityksessä on suunniteltu, että kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnot erotettaisiin selkeästi toisistaan. Ehdotuksessa kaikki opiskelijat opiskelisivat ensin käytännönläheisen kandidaatin tutkinnon. Opintojen aikana he päättäisivät, haluavatko valmistua suoraan ammattiin vai jatkaa opiskelua maistereiksi. Maisterin tutkinnon kautta osa valmistuisi tohtoreiksi.
Jos opiskelija päättäisi tähdätä pelkkään kandidaatin tutkintoon, hänellä olisi mahdollisuus suorittaa opintoja, jotka antavat saman pätevyyden kuin ammattikorkeakoulututkinto. Maisteri- ja tohtorivaiheessa keskityttäisiin enemmän tutkimukseen.
Idea kandidaatin teoriaopintojen vähentämisestä ei saa täyttä kannatusta Tonterilta ja Laurilalta, joilla on pohjalla ammattikorkeakoulu. Tonterin mukaan ammattikorkeakoulun tietopohjalta ponnistava opiskelija joutuu lukemaan teoriaa itsenäisesti, jotta pärjää maisteriopinnoissa.
”Minulle maisteriksi opiskelu ammattikorkeakoulupohjalta ei tunnu ylitsepääsemättömältä, mutta varmaan monella se voi tuntua siltä. Toisaalta, tarvitseeko kaikkien edes olla maistereita?” Tonteri pohtii.
Sekä ammattikorkeakoulun päättötyön että kandintutkielman tehnyt Eija Lehtonen on samaa mieltä Tonterin kanssa siitä, että kandidaattivaihetta ei saa muuttaa liian käytännölliseksi.
”Jo nyt osalle opiskelijoista gradu on aika haasteellinen, ja valmistuminen voi jäädä siitä kiinni. Jos on iso hyppäys tieteelliseen maailmaan kandityön jälkeen, täytyy miettiä, miten tukea opiskelijoita niin, ettei valmistuminen jää gradusta kiinni”, Lehtonen sanoo.
Lehtonen uskoo, ettei yhteensovittaminen suju täysin kivuitta, sillä opiskelukulttuurit on vaikea saada kohtaamaan. Korkeakoulujen lähtökohdat ovat perustavasti erilaiset, koska opinnoissa on vaadittu eri asioita.
Pohdittavan arvoinen asia on Lehtosen mukaan myös se, kuinka tiivistä yhteistyötä korkeakoulujen välillä on mahdollista tehdä.
”Tarvitseeko uuden korkeakoulun olla yksi yhtenäinen kokonaisuus, vai voidaanko erillisyys säilyttää yhteistyöllä?” hän miettii.
Sinänsä maisteri on halpuutettu jo muin keinoin kuin kouluttamalla hänet halvaksi. Jos maisteri ei saa töitä mistään hakemalla, kerjäämällä tai pyytämällä, hänhän on jo ”halpa”. Sitä ei muuta koulutuksen sisällön muuttaminen epämääräiseksi tai kombinatoriseksi.
Kyse on enemmän siitä, että yritetään antaa kaikenlaiselle ainekselle kaikki mahdolliset ainekset, jotta heillä olisi suurin mahdollinen todennäköisyys päätyä töihin ja maksamaan veroja.
Arvostus mitataan rahalla; (tulevaisuuden) toivo(t) mitataan toimenpiteillä.
Olisi kiinnostavaa, jos tällaisissa jutuissa opiskelijan ala olisi mainittu. Nyt ei ollut mainittu kaikkien kohdalla. Se mitä opiskelija opiskelee, suhteuttaisi hänen puheitaan paremmin kuin maininta pelkästä yliopisto-opiskelusta.