Maailman sijaan tie toi Tampereelle

Sittemmin Virtanen on käynyt konfliktialueilla, raportoinut sodista, kulkenut afgaanisissien kanssa – tarinoita riittää. Viime vuonna hän julkaisi kokemuksiaan Reissukirja-teoksessa.

Virtasen aloittaessa uraansa toimitusten todellisuus oli toisenlainen kuin nyt. Hän lähetti juttunsa ja filmeistä leikkaamansa negatiivit lentopostikuorissa. Nyt matkailu on helpottunut ja halventunut, samoin tiedonsaanti ja yhteydenpito. Ensimmäiseltä matkaltaan Virtanen ei soittanut Suomeen kertaakaan.

”Jälkikäteen harmitti, että tuli laitettua äidille kirje, jossa kerroin sairastavani kovaa malariaa viidakossa. Hän luuli kuukauden ajan, että olen joko kuollut tai ainakin kuolemaisillani – kunnes uusi kirje tuli perille.”

Tiedonvälityksen muuttuessa ulkomaantoimitukset ovat supistuneet. Monet ulkomaantoimittajat istuvat sisällä toimituksissa kääntämässä kansainvälisten uutistoimistojen kirjoittamia juttuja. Ulkomaanmatkoilla raportteja pitää tulla ulos niin kiivaalla sykkeellä, ettei kunnolliseen syventymiseen ole välttämättä aikaa.

”Oli onni olla mukana kuvioissa silloin, kun työnantajat arvostivat eivätkä nillittäneet kuluista. Kaikki palaute on pitänyt vireessä ja innostanut tekemään aina parempaa työtä.”

Vaikka pakolaiskriisin myötä ulkomaanjournalismi on alkanut saada uudenlaista arvoa niin toimituksissa kuin yleisössäkin, kehitysyhteistyön leik­kaukset osuvat myös journalisteihin.

”Jos järjestötkin joutuvat leikkaamaan viestinnästään, ollaan tilanteessa, jossa tiedonsaanti Euroopan ulkopuolisilta alueilta kaventuu hirvittävästi. Sitten melkein ollaan taas Impivaarassa.”

Ulkomaantoimittajan urasta haaveilevilta Virtanen peräänkuuluttaa uteliaisuutta. Lisäksi tärkeitä ovat kulttuurien tuntemus, sosiaalisuus sekä kyky olla empaattinen ja asettua muiden asemaan, oli kyse sitten kerjäläisestä, pakolaisesta tai sissitaistelijasta. Samoin sitkeys kuuluu asiaan, sillä esimerkiksi oikeiden kontaktien löytäminen ei onnistu aina hetkessä.

Olennaista on sydämellä tekeminen ja aito intohimo työhön. Virtanen huomauttaa, että toisille kotitoimituksessa työskenteleminen sopii, koska sieltä voi lähteä vuoron päätyttyä vaikka hakemaan lapsia päiväkodista. Ulkomailla työ on jatkuvasti läsnä.

Virtanen tunnustaa olevansa työnarkomaani. Sitä hän ei toivo siirtävänsä opiskelijoilleen.

”Yksi opetuksistani on, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan kuin sanon.”

Virtasen mukaan sekä hän itse että monet kollegat ovat olleet työstään niin innostuneita, että yksityiselämä on kärsinyt. Intohimoinen suhde työhön verottaa muita elämänalueita.

”Tässä ammatissa toimivat löytävät yleensä lopulta samankaltaisia ihmisiä kumppaneikseen. Sellaisia, jotka ymmärtävät, että jouluna ruokapöydästä tuleekin lähtö kriisialueelle.”

Journalistiikan vierailijaproffa

Valittu Tampereen yliopistoon vuodesta 2007 alkaen. Professori vaihtuu lukuvuosittain.

Ensimmäiset viisi vuotta tehtävä perustui Helsingin sanomain säätiön lahjoitukseen.

Professori valitaan kerran vuodessa. Hän on kokenut journalisti, joka jakaa tietoja ja kokemustaan alan opiskelijoille ja kehittää samalla opetusta.

Journalistiikan vierailijaprofessoreina ovat aiemmin ollet muun muassa Elina Grundström, Tuomo Pietiläinen ja Hanna Rajalahti.