Överit joka päivä
Ongelmasyöjälle ruoka on samanlainen riippuvuus kuin alkoholi alkoholistille. ”Illan aikana saattoi huveta jäätelöpaketti, karkkipussi, limupullo, keksipaketti ja pullapitko”, pakonomaisesta ylensyönnistä kärsivä Jaana kertoo.
”Suklaapatukoiden kääreet piilotan mieluummin käsilaukun pohjalle kuin heitän perheen yhteiseen roskikseen”, kertoo Jaana, 39. Samoin kauppakuitit häviävät kaupan ja kodin välillä, koska häntä hävettää niin paljon se, mitä hän on syönyt.
Jaana on pakonomainen ylensyöjä. Ahmiminen alkoi jo lapsena. Lapsuudenkodissa syötiin usein ja liikaa. Herkkujen piilottelu oli tuttua ylipainoiselle Jaanalle pienestä pitäen.
Pakonomaiseksi ahmimiseksi syöminen muuttui noin kymmenen vuotta sitten lapsen syntymän jälkeen.
”Illan aikana saattoi huveta jäätelöpaketti, karkkipussi, limupullo, keksipaketti ja pullapitko”, hän muistelee.
Monella ylensyöjällä on takana tutkinnon verran luettuja teoksia oikeasta ravinnosta ja kymmeniä käyntejä ravintoterapeutilla. Kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan syömistä leimaa pakonomaisuus, toistuvuus ja salailu.
”Silloin miettii vain, mistä saisi vedettyä seuraavat pöllyt.”
Jaana yritti hakea ongelmaan apua mielenterveystoimiston ja terveydenhuollon kautta, mutta toivottua helpotusta ei löytynyt. Terveydenhuollon ammattilaiset tietävät nykyään jo enemmän ylensyönnistä, mutta moni ongelmasyöjä kokee vähättelyä. Kehotukset ottaa itseään niskasta kiinni tuskin auttavat ongelman kanssa painivaa eteenpäin. Pahimmillaan saarnaaminen terveellisistä elintavoista ja oikeista lautasmalleista käynnistää uuden ahmimiskohtauksen:
”Lääkäristä juoksin suoraan kauppaan ostamaan kaikkia mässäilyruokia”, Jaana kertoo.
Moni ylensyöjä seilaa bulimian ja anoreksian välillä ennen kuin ylensyönti alkaa. Ruoan vastaparina on usein liikunta, joka menee liiallisuuksiin. Nopeat lihomiset ja laihtumiset ovat yleisiä. Rahat kuluvat suuriin ruokamääriin. Ruokakätköt, häpeä, salailu ja huoli terveydestä varjostavat ylensyöjän ja hänen läheistensä arkea. Pakonomainen ylensyöjä saattaa ahmia piilossa sen ajan, kun puolison kanssa olisi mahdollista viettää aikaa. Oma riippuvuus on antanut heijastuspintaa siinä määrin, että Jaana sanoo tunnistavansa ongelmasyöjän helposti.
”Muu maailma katoaa ympäriltä, kun ihminen saa munkin eteensä. Aivan kuin vajoaisi transsiin. Surullisinta se on silloin, kun kyseessä on lapsi”.
Toipuva ongelmasyöjä joutuu tasapainoilemaan jatkuvasti ulkomaailman ärsykkeiden kanssa. Jaanan kotona tv ei naksahda päälle ruoka- tai superdieettiohjelmien aikaan. Kotona työskentelyn vuoksi hän ei joudu altistumaan työpaikkojen taukotilamurkinoille. Niin ikään leipomoissa tai kahviloissa häneen harvemmin törmää.
”Leivosten hajut saattavat jäädä takaraivoon ja laukaista myöhemmin halun syödä liikaa”, hän kuvailee.
Reilut viisi vuotta sitten Jaana löysi Anonyymit ylensyöjät -vertaistukiryhmän. Overeaters anonymous eli OA-ryhmä käyttää samaa toipumisohjelmaa kuin Anonyymit alkoholistit- toveriseura. Tarkoituksena on jakaa kokemuksia ylensyönnistä ja tervehtyä vertaistuen avulla. Viikoittaisten kokousten lisäksi mahdollista on myös hankkia kummi, johon voi olla yhteydessä silloin kuin tuntuu, ettei oma syöminen ole hallinnassa.
Samaa 12 askeleen ohjelmaa käyttävät myös peliriippuvaiset, narkomaanit ja seksiaddiktit.
Jaanasta tuntuu, että muita riippuvuuksia ihmisten on helpompi ymmärtää kuin ylensyöntiä. Aikana, jolloin selfiekepillä on markkinarako, useampi meistä valitsisi riippuvuuksista mieluummin alkoholismin kuin esteettisesti näkyvämmän ylensyönnin.
Moni käsittää, jos alkoholisti ei lähde baariin istumaan tai jaksa kuunnella saunaillassa kolmatta kertaa humalaisen samaa tarinaa. Ongelmasyöjän taas on vaikeampi vältellä ruokaa.
”Alkoholin juomisen voi lopettaa kokonaan, mutta syömistä ei.”
Juhlat ovat hankalimpia tilanteita ylensyöjille, kun ruokaa on paljon tarjolla ja kakunleipoja ilmoittaa jo ovella suuttuvansa, jos tekelettä ei edes maisteta.
”Tavallisella ihmisellä syöminen loppuu juhlien jälkeen, mutta ylensyöjällä se vasta alkaa.”
Jatkuu seuraavalla sivulla
Sivu: 1 2