Överit joka päivä
Triggeröiviksi tuotteiksi kutsutaan niitä ruoka-aineita, jotka toimivat eräänlaisena porttina ylensyöntiin. Monelle ne ovat tuotteita, joissa on sokeria, suolaa, rasvaa tai vehnää. Toipuminen aloitetaan näistä tuotteista pidättäytymällä. Ylensyöjälle tämä on tosin vasta ensimmäinen etappi, sillä ongelmasyöminen ei niinkään katso ruoka-ainetta.
”Jos jättää makeat pois, niin juustot saattavat olla seuraava ongelma”.
Viimeksi Jaana repsahti kesällä.
”Nektariineilla”, hän tunnustaa häpeillen.
Tavalliselle ihmiselle hedelmien syönti ei kuulosta synniltä, mutta ylensyöjä tunnistaa herkästi oman tavan syödä ja suhtautua ruokaan. OA-ryhmään liittymisen jälkeen repsahdukset ovat tapahtuneet kohtuullisemmilla ruokamäärillä ja harvemmin.
Jaana haluaa korostaa, ettei kaikilla ylensyöjillä ongelmaan liity sokeriset herkut, vaan toiset saattavat syödä terveellisiä ruokia, mutta aivan liikaa.
”Söin itse pitkään yhden ruoka-annoksen sijaan kaksi.”
Jaana toivoisi, että ongelman kanssa kamppailevat uskaltaisivat lähteä hakemaan apua. Ensimmäinen askel toipumiseen on myöntää itselleen ongelma.
”Se ei tarkoita sitä, että myönnetään ongelma ja lähdetään porukalla kauppaan ostamaan ruokaa”, hän naurahtaa.
Vierailu Anonyymien ylensyöjien kokouksessa: ”Munkkeja ja saavillinen ahdinkoa”
”Olen Sanna ja pakonomainen ylensyöjä.”
Kaikki puheenvuorot alkavat kyseisen kaltaisella esittelyllä Anonyymien ylensyöjien kokouksissa. Tunnelmaa haetaan lukemalla pätkä Anonyymien ylensyöjien kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä -teoksesta.
Monesta kävijästä ei päällisin puolin näe, että syöminen on ongelma. Varsinkin pidemmälle toipumisohjelmassa edenneet ovat reippaan oloisia ja normaalipainoisia. Heidät voisi kuvitella ennemmin vetämään jumppatuntia kuin keskustelemaan raastavasta syömisongelmasta.
Jokainen osallistuja saa vuorollaan puhua 10 minuuttia halutessaan. Kierroksia käydään läpi kaksi. Puheenvuorot keskittyvät lähinnä ylensyönnistä pidättäytymiseen, muiden kannustamiseen ja toiveeseen toipua. Kokouksen aikana kiertää lista, jolla kävijät voivat halutessaan vaihtaa yhteystietoja. Tapaamisen jälkeen lista yhteystiedoista revitään, jotta nimettömyys läsnäolijoista olisi taattu.
Liike ei edusta mitään uskontoa, vaikka toipumisohjelmassa puhutaan Jumalasta ja Hänestä. Kirkon tiloja yhteisö kertoo vuokraavansa mieluusti pienten vuokramaksujen vuoksi.
Varsinaista vetäjää ei kokouksissa ole, vaan pidempään ryhmään kuuluneet ohjaavat kokouksen kulkua. Tämä on hieman ongelmallista, sillä kokouskäytäntöön liittyviä sääntöjä tuntuu olevan, mutta niiden noudattaminen ei toteudu tapaamisissa. Ruoka-aineista ei saisi puhua, mutta keski-ikäinen mies puhuu berliininmunkeista sellaisella antaumuksella, että vannoutuneempikin raakaruokailija olisi valmis myymään sielunsa saadakseen palan leivoksen kuorrutusta.
Toisella tapaamisella tarkkaa ruoka-aikataulua noudattava nainen alkaa rapistella eväspakettia esiin, vaikka kokouksissa syöminen on kielletty. Tuskin AA:n kokouksissakaan hyväksyttäisiin pienen konjakkisiivun nauttimista, edes lääkkeeksi. Nainen siirtyy lopulta eteiseen rouskuttamaan eväsleipäänsä.
Parin tunnin ruoasta puhuminen herättää ensikertalaisella ennemmin tarpeen syödä kuin pidättäytyä ruoasta. Toiset kävijät saattavatkin ahmia ja oksentaa ennen kokousta. Vertaistuki toimii monella vasta, kun ryhmässä on käynyt jonkin aikaa.
Monelle ryhmä on tärkeä henkireikä. Samalla arveluttaa, ovatko kaikki osallistujat henkisesti siinä kunnossa, että vertaistuesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Parkkiaikaan vedoten nuori nainen poistuu ahdistuneena kesken kokouksen.
Ulkopuoliselle ylensyönti saattaa vaikuttaa ensimmäisen maailman ongelmalta. Kerhotilaan pakkautunutta ahdinkoa on kuitenkin hankala sivuuttaa.
Ylensyönti on kuin japanilainen turisti – se ei liiku yksin. Mielenterveysongelmat, lihavuussairaudet ja muut riippuvuudet seuraavat kintereillä. On vaikea sanoa, onko ylensyönti vyyhdin syy vai seuraus.
Voit tutkia, oletko ylensyöjä täältä:
Sivu: 1 2