”Mua inhottaa rakastaa sitä”
Mariella Rinne kuvaa, miten väkivaltaan turtui ajan mittaan. Rinne ajatteli, että sen kanssa on vain elettävä.
”Pidin sitä ongelmana, josta kyllä pääsisimme yli. Syytin aina itseäni väkivallasta. Aloin aina miettiä, mitä olisin voinut tehdä toisin ja miten voisin muuttaa omaa käytöstäni. Ihan joka kerta hain syitä itsestäni.”
Vasta, kun virkavalta puuttui asiaan, Rinne alkoi ymmärtää, että kyseessä on sittenkin vähän isompi ongelma. Rinne kutsuttiin kuulusteluihin noin kolme päivää vapun jälkeen.
”Mä olin vielä ihan rikki ja shokissa. Sit sain tietää, et olin ite syytettynä pahoinpitelystä. Kuulustelu tuntui hirveän syyllistävältä, ja siinä kysyttiin paljon samoja kysymyksiä. Ihan kuin minulta olisi yritetty saada jotakin tunnustusta irti. Poliisi kysyi myös, että oliko se eka kerta, kun Daniel pahoinpiteli mut. Eihän se ollut. Ei se oikein osannut sanoa siihen muuta kuin, että kannattaako tollaseen sit jäädä. Tuli semmoinen olo, ettei ketään kiinnosta paskaakaan, mitä mulle on tapahtunut”, Rinne hymähtää.
Vasta äidin pakottamana Rinne suostui ottamaan asianajajan itselleen.
”Ite olin sitä mieltä, et ihan sama. Mun elämä on jo mennyttä. Ajattelin, et mä voin mennä sinne oikeuteen kertomaan samat asiat ja ottaa vaikka vankeustuomion. Asianajajani sanoi, että nyt pistät paperille kaikki tämän kaltaiset tapahtumat, jotka muistat. Sen jälkeen me käveltiin yhdessä asemalle ja tehtiin rikosilmoitus”, Rinne kertaa.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Naisten Linjan Asikainen näkee sen hyvänä asiana.
”On hyvä, että asia tuodaan päivänvaloon, sillä naisiin kohdistuva väkivalta on usein salaista ja pysyy piilossa. Toivotaan, että tämä johtaa myös toimintaan ja poliittisiin päätöksiin, joilla uhreille suunnattuja palveluja saataisiin lisää”, Asikainen sanoo.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on moittinut Suomea siitä, että se ei tee tarpeeksi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä. Suomessa ei ole esimerkiksi riittävästi turvakoteja tai ympärivuorokautista auttavaa puhelinta väkivallan uhreille. Naisten Linjalla esimerkiksi vain yksi neljästä puhelusta tulee vastatuksi. Toisin sanoen 75 prosenttia puheluista jää vastaamatta, koska linja on varattu. Monet soittavat myös päivystysajan ulkopuolella.
Rinne tietää myös paljon väkivaltaan liittyvästä vaikenemisesta.
”Oli varmaan yksi mun elämäni vaikeimmista ja häpeällisimmistä asioista koskaan sanoa ääneen, että mä oon nainen, joka ottaa turpaansa. Mä oon nainen, joka pyytää anteeksi sitä, että sai toisen tekemään asioita, mitä se teki mulle”, Rinne kirjoittaa blogissaan.
Suomi on naisille Euroopan vaarallisimpia maita. Soldiers of Odinin kaltaiset katupartiot ja maahanmuutovastaiset kansanliikkeet perustelevat toimintaansa naisten suojelulla, mutta sikäli kuin tilastoja on uskominen, katupartioiden sijasta tarvittaisiin pikemminkin kotipartioita suojelemaan naisia perheväkivallalta.
”Tutkimusten mukaan suomalaiselle naiselle vaarallisin paikka on koti ja väkivallan tekijä on yleensä joku, jonka nainen tuntee entuudestaan. Naisten Linjaan viime vuonna yhteyttä ottaneista 72 prosenttia oli kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen puolison tai seurustelukumppanin taholta”, Asikainen kertoo.
Rinne oli pian uudestaan kuulustelussa. Juttu siirtyi eri poliisilaitokselle, ja sen jälkeen hän koki saavansa apua myös poliisilta. Danielin rikosnimikkeiksi tulivat useat pahoinpitelyt ja raiskaukset.
”Raiskaus. Sitäkö se olikin? Mä olin aina ajatellut, että raiskaus on sitä, kun joku huppupää tulee vastaan pimeällä kujalla ja puukolla uhaten kaataa pusikkoon. Miten muka voisin ikinä tulla raiskatuksi omassa kotonani? Eihän sellaista voi tapahtua!” Rinne kirjoittaa blogissaan.
Kävi ilmi, ettei Rinne ollut Danielin ainoa uhri. Käräjäoikeus tuomitsi miehen vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Rinne todettiin syyttömäksi pahoinpitelyyn. Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen. Syyttäjä vaati viittä ja puolta vuotta ehdotonta vankeutta, Daniel taas tuomion alentamista itsepuolustukseen vedoten. Hovioikeus kovensi Danielin tuomiota.
Kokonaistuomioksi tuli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta. Oikeuden pöytäkirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2074 asti.
Suomessa on EU-maista suhteessa eniten naisia, jotka ovat kokeneet seksuaalista, henkistä tai fyysistä väkivaltaa aikuisen taholta alle viisitoistavuotiaina. EU-maiden mittakaavassa harva nainen on kuullut väkivaltaa vastustavista kampanjoista. Tilastot ovat vuonna 2014 julkaistusta EU:n perusoikeusviraston tutkimuksesta, ja se on kokonaisuudessaan luettavissa Naisten Linjan verkkosivuilta.
