”Mua inhottaa rakastaa sitä”
Rinne on kuullut paljon paheksuvia kommentteja ihmisiltä. Hän kuulee paljon kysymyksiä, miksi sieti pahoinpitelyä niin pitkään. Moni myös tuomitsee hänet väkivallan uhrina.
”Kyllä siinä alkaa syyllistää itseään ja miettiä, että oonko mä niin saatanan tyhmä ja sokea, etten näe näitä asioita, mitä muut ihmiset näkee. Tulee tosi väärinymmärretty olo, mutta sit ajattelee myös, että ehkä noi kaikki on oikeassa ja ois pitänyt tajuta nää asiat aikaisemmin”, Rinne miettii.
Rinne tietää kyllä, mikä sai hänet pysymään väkivaltaisessa ihmissuhteessa. Hän oli yksinkertaisesti rakastunut.
”Sitä on tosi vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Daniel teki mut tosi onnelliseksi, ihan oikeasti. Sitä on varmaan vaikea käsittää. Ei kaikki ole niin mustavalkoista”, Rinne huomauttaa.
Danielin tuomio aiheutti Rinteessä ristiriitaisia tunteita.
”Onhan toi Suomen mittakaavalla tosi iso tuomio. Mutta sai se kyllä niin paljon paljousalennusta, ettei mitään rajaa”, Rinne toteaa.
Rinne myöntää, että hänelle tuli myös Danielin puolesta paha olo tuomion julkistamisen jälkeen.
”On mulla edelleenkin tunteita sitä kohtaan. Tuntui ihan hirveältä ajatella, että se joutuu niin pitkäksi aikaa vankilaan. En osannut enää ajatella omaa hyvinvointiani. Rupesin vain ajattelemaan, et miten sen käy”, Rinne tuumii.
Kun kysyn, miltä tuntuu rakastaa noin väkivaltaista ihmistä, Rinne hiljenee hetkeksi.
”Miten sitä nyt kuvaisi?” Rinne ajattelee ääneen.
”Mua inhottaa rakastaa sitä”, Rinne tokaisee lopulta.
”Jos mä voisin päättää, etten rakastaisi sitä, niin en rakastaisi. Mut kun en voi. Mussa ei oo sellasta on–off -kytkintä. Ja kun rakastaa, sitä vain hyväksyy kauheasti kaikkea ja kattoo asioita sormien läpi.”
Rinne muistaa uskoneensa, että asiat muuttuvat.
”Uskoin tosissani, että kaikki muuttuu. Oli romahduttavaa, kun sen jälkeen se kävi muhun uudestaan käsiksi. Tuli sellainen olo, et tää kaikki oli taas ihan saatanan turhaa.”
Mariella Rinne on kyllästynyt vaikenemaan väkivallasta.
”Haluan nimenomaan esimerkilläni tuoda esiin, mitä väkivalta on. Haluan, että ihmiset oikeasti tajuavat, miten vakavista asioista on kyse. Ei ole kyse siitä, että matit ja mervit vähän toilailevat, päätyvät 7 päivää -lehteen, ja sille voi sitten naureskella”, Rinne sanoo vakavasti, jokaista sanaa painottaen. Puhuessaan hän katsoo suoraan silmiin.
Väkivallasta selviäminen vaatii aikaa. Rinne kärsii edelleen traumaperäisestä stressihäiriöstä PTSD:stä. Se kehittyy vakavan traumaattisen tapahtuman, kuten väkivallan, raiskauksen tai omaa henkeä uhkaavan tapahtuman, vaikutuksesta. Tyypillisiä oireita ovat nukahtamisvaikeudet, ahdistuneisuus, pelkotilat ja takaumat, joissa traumaattisia kokemuksia eletään uudestaan. 50 prosenttia raiskauksen uhreista ja 32 prosenttia vakavan pahoinpitelyn uhreista kärsivät siitä. Trauman jälkeisenä tilana se on suhteellisen yleinen, lähes yksi kymmenestä sairastaa tai on sairastanut sitä.
”Todellisuus ja menneisyyden traumat tavallaan sekoittuvat. Siinä ei oikein tiedä, mikä on todellista ja mikä mennyttä. Ihan mikä tahansa voi laukaista sen. Silloin yleensä tulen vaan tosi poissaolevaksi. Joskus saatan saada myös sellaisia kauhutiloja, että alan itkeä ja täristä. Sen pitää vaan antaa mennä ohi. Paras ystäväni ottaa silloin mua käsistä kiinni ja sanoo, et mä olen tässä ja ootan et sä tulet takaisin. Tule ihan rauhassa. Se auttaa”, Rinne arvioi.
Terapia on myös auttanut paljon.
”Diagnoosi oli iso helpotus. Kuvittelin koko ajan, et oon hullu. En osannut kuvitellakaan, että mulla olis joku syy tai diagnoosi siihen.”
Rinne on käynyt tapahtumia läpi niin terapeuttien kuin ystävienkin kanssa. Kirjoittaminen ja piirtäminen ovat auttaneet paljon. Rinne käy edelleen terapiassa mutta nykyään harvemmin.
Rinne myöntää, että ajatus tulevista suhteista pelottaa hieman.
Hän ei kuitenkaan anna pelon hallita itseään.
”Olen ylpeä siitä, että voin yhä luottaa ihmisiin. En ajattele kaikista miehistä, että toi varmaan alkaa hakata mua, kun tarpeeksi kauan ollaan yhdessä. Yritän ajatella, että kolmas kerta toden sanoo.”
Rinne kertoo, että hän on kokenut väkivaltaa aiemminkin. Tuolloin se oli luonteeltaan enimmäkseen henkistä mutta myös fyysistä.
”Jouduin jättämään henkilön puhelimitse, koska pelkäsin reaktiota. Silloinkin se käytti henkistä väkivaltaa ja sanoi, että tappaa itsensä, jos jätän hänet. Sain sen kuitenkin tehtyä, ja me ei olla oltu missään tekemisissä, ei törmätty koskaan.”
Myöhemmin Rinne tapasi Danielin.
Rankkojen kokemustensa vuoksi Rinne on alkanut haaveilla sosiaalialasta, jotta voisi auttaa muita ihmisiä.
Kaksi vuotta sitten, kun Rinne aloitti bloginsa kirjoittamisen, hän ei aavistanutkaan, miten paljon auttaisi muita kokemuksistaan kertomalla.
”Kyllähän se tuntui tosi isolta asialta silloin tulla julkisuuteen omalla nimellä ja naamalla. Nyt ei enää jännitä samoin kun silloin. Eniten varmaan jännitti se, millainen vastaanotto sille blogille tulisi. Halusin kaikista eniten herätellä ihmisiä teksteilläni”, Rinne sanoo.
Rinne alkoi saada ihmisiltä kannustavia viestejä. Monet samassa tilanteessa olleet ovat kokeneet blogin auttavan vertaistuen muodossa. Samasta syystä hän puhuu nytkin julkisesti kokemuksistaan. Väkivallan uhreille hänellä on yksinkertainen viesti.
”Se on klisee, mutta aika oikeasti parantaa. Valehtelisin, jos väittäisin, että se on helppoa. Ei se ole. Se on tosi pitkä ja kivinen tie. Vaatii hirveän paljon päästä yli niistä asioista. Mutta silti siitä voi selvitä, jos vaan päättää tehdä niin. Ei koskaan kannata luovuttaa”, Rinne tiivistää.
Danielin nimi on muutettu. Rinne on antanut luvan käyttää lainauksia blogistaan jutussa.