Ylioppilaslehtien alasajo olisi outoa

Aviisin kustantaja Tamy hävisi Aviisissa vuosina 2006–2011 työskennelleen toimittajan palkkausta koskevan riidan korkeimmassa oikeudessa maaliskuussa. Kiistan ydin oli siinä, pitikö työsuhteessa noudattaa työtehtävien perusteella journalistien työehtosopimusta vai toimialan mukaisesti ylioppilaskunnan omaa palkkalinjaa.

Oikeus on puhunut, ja Tamyn on aika kaivaa kuvetta: ylioppilaskuntien palkkausta parempi journalistien työehtosopimus katsottiin yleissitovaksi. Ylioppilaskunta maksaa toimittajalle palkkasaatavia lähes 18 000 euroa ja lomarahaa yli 1 000 euroa. Päälle tulevat korot ja oikeudenkäyntikulut.

Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että viulut olisi kannattanut maksaa etukäteen ja näin välttää kallis oikeustaistelu. Tapaus ei kuitenkaan ollut yksinkertainen. Journalistiliiton ja toimittajan kanta voitti käräjäoikeudessa, Tamyn taas hovioi­keudessa. Korkein oikeus päätyi tuomiossaan toteamaan, että jutussa oli kyse työntekijän ja työnantajan välisen sopimuksen vähimmäisehdoista. Yleissitovuus pätee toimialasta huolimatta.

Päätös kerää mustia pilviä ylioppilaslehtien tulevaisuuden ylle tilanteessa, joka ei muutenkaan ole ruusuinen.

Osassa ylioppilaskuntia asialla ei ole vaikutuksia siksi, että palkkaus lehdissä on jo valmiiksi journalistien työehtosopimuksen mukainen. Valtaosassa lehtiä näin ei kuitenkaan ole. Osa ylioppilaslehdissä työskennelleistä ovatkin jo lähteneet karhuamaan palkkasaataviaan.

Ymmärrän sen, että oma liittoni käy taistelunsa loppuun saakka. Ymmärrän myös, että päätöksen perusteella moni lähtee perimään maksamattomia rahojaan: työstä kuuluu maksaa lain mukainen palkka.

Samaan aikaan on myönnettävä, että seuraukset pelottavat minua. Päätös kerää mustia pilviä ylioppilaslehtien tulevaisuuden ylle tilanteessa, joka ei muutenkaan ole ruusuinen. Oulussa ylioppilaslehden painettu versio on jo aiemmin päätetty lakkauttaa vuoden 2017 alusta. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnassa lehteä ollaan näillä näkymin ajamassa alas kahdessa vuodessa. Tilalle on molemmissa tapauksissa ajateltu verkkolehteä, mutta Tamyn häviämä oikeusjuttu vaikuttanee suunnitelmiin.

Pahalta tuntuu sekin, että toiset pitävät korkeimman oikeuden päätöstä pienen ihmisen voittona. En näe siinä juhlittavaa, jos jo valmiiksi irtisanomisista kärsivältä media-alalta katoaa työpaikkoja entisestään. Ei ylioppilaskunnan palkkalinja sentään täyttä riistoa ole ollut – onhan ylioppilaslehtiin aina löytynyt halukkaita työntekijöitä.

Oikeuden päätöksen jälkeen ylioppilaskunnat tulevat todennäköisesti käymään läpi jokaisen ylioppilaslehden työsuhteen kahdesta näkökulmasta: onko työhön varaa ja onko sen teettäminen järkevää? Vaikka ylioppilaskunnan talous olisi vakaa, tilanne on palkkatasa-arvon kannalta mutkikas, jos toimitusharjoittelija saa parempaa palkkaa kuin saman talon asiantuntija. (Asiantuntijoiden palkoissa onkin selvästi tarkistamisen varaa, mutta ei mennä nyt siihen.)

Budjetoinnissa tehdään aina arvovalintoja, kun päätetään, mihin rahoja suunnataan. On järjetöntä, jos vaakakupit alkavat ylioppilaskunnissa kääntyä ylioppilaslehtien alasajon kannalle. Haitat ovat ilmeiset: julkinen keskustelu opiskelijoiden asioista uhkaa yksipuolistua ja vireä journalismin haara kuihtua pois. Moniarvoisuutta ja vastuullista toimintaa ajavilta ylioppilaskunnilta lehtien alasajo olisi outo teko.

Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja.