Faktatutka: Kävikö äpärälle aina huonosti keskiajalla?
Kaikkihan me tiedämme, että aviottomille lapsille kävi keskiajalla huonosti.
Vai kävikö?
Keskiaikaa pidetään pimeänä ja väkivaltaisena aikakautena. Keskiaikaan erikoistuneen historian yliopistolehtori Sini Kankaan mukaan keskiaikaa määrittävät niin Länsi-Rooman romahdus, Konstantinopolin turkkilaisvalloitus kuin uskonpuhdistus, löytöretket ja kirjapainotaitokin. Keskiaika määritellään antiikin ja uuden ajan väliseksi ajanjaksoksi noin vuosien 500–1500 välille jälkeen ajanlaskun alun.
”Keskiajan ihmiset eivät tietenkään itse ajatelleet elävänsä keskiajalla, vaan termi otettiin käyttöön renessanssiajalla, jolloin ihannoitiin antiikkia ja omaa aikaa ja halveksuttiin keskiaikaa”, Kangas huomauttaa.
Keskiajan halveksunta on tarttunut myös nykyihmiselle. Meillä on edelleen mielikuva ajasta, jolloin aviottomat lapset murhattiin surutta kirkon ja yhteisön tuomion pelossa. Kangas kumoaa näkemyksen.
”Ei-toivottuja lapsia saatettiin toki hylätä, myydä tai antaa kasvateiksi”, Kangas kertoo.
Hänen mukaansa lastenmurhat olivat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, sillä sekä kirkko että maalliset tuomioistuimet tuomitsivat ne ankarasti.
”Avioliiton ulkopuolella syntyneistä vauvoista ilmeisesti saatettiin hankkiutua tavalla tai toisella eroon, mutta suhtautuminen näihin lapsiin oli myönteisempää kuin uudella ajalla. Ennen asenneilmaston asteittaista tiukkenemista myöhäisen keskiajan ja uuden ajan taitteessa, aviottomat lapset saatettiin hyvin kasvattaa aviolasten rinnalla. Monet isät tukivat aviottomia lapsiaan kuolemaansa asti ja myös testamenttasivat näille omaisuutta.”