Valaistuminen

Päädyin viime matkallani katalonialaiseen Besalún kylään. Jossain vaiheessa eksyin vaimostani pienillä sivukujilla.

Aikani harhailtua vastaan tuli keskiaikainen kirkko. Astuin sisään.

Kirkon lasitetut sisäovet olivat kuitenkin lukossa, ja jouduin harmikseni vain tihrustamaan pimeää salia niiden läpi. Päätin silti jäädä hetkeksi eteiseen lämpimään, pakoon kylän viereisen joen hyytävää viimaa.

Alas istuuduttuani huomasin seinällä olevan kummallisen laitteen. Se oli eräänlainen kolikkoautomaatti jonka yllä oli lappu: “Il luminació: 2 €/1 minut”.

En varsinaisesti puhu katalaania, mutta espanjasta ja englannista päättelin kyltissä lukevan “valaistuminen kaksi euroa minuutilta”.

Meksikossa asuessani näin useita tapauksia joissa alkuperäisasukkaiden uskomukset, katolilaisuus ja taikausko sekoittuvat psykedeelisiksi cocktaileiksi. Oli myös hyvin yleistä, että näistä tuotoksista pyydettiin vähän rahaa.

Espanjassa en silti ollut moiseen törmännyt. Ehkä kyseessä oli ryvettyneen instituution epätoivoinen yritys uudistua? Uusia vaikutteita itämaista? Nuorille suunnattu kampanja? Tai vain rahapula?

Päätin ottaa taskustani ensimmäiseksi käteeni osuvan kahden euron kolikon merkkinä minua suuremmilta voimilta. Tein pari joogahengitystä, työnsin lantin laitteeseen ja suljin silmäni.

Ensin en huomannut mitään muutosta. Jos keskityin oikein kovasti, saatoin ehkä tuntea lievää loimutusta suljetuilla silmäluomillani. Vähäuskoisempi olisi tässä vaiheessa sadatellut rahan menetystä, mutta minä en lannistunut.

Loogisin selitys olotilani muuttumattomuudelle kun oli tietysti se, että minä olin valmiiksi suhteellisen valaist…

Vaimoni saapui paikalle ja tervehti minua. Avasin silmäni ja näin kuinka lasiovien taakse syttyneet lamput valaisivat vielä hetken kirkon aiemmin täysin pimeää salia.

Tuijotin suu auki, kunnes valaistus sammui minuutin tullessa täyteen. “Se oli kaunista niin kauan kuin sitä kesti”, totesi vaimoni. “Niinpä”, vastasin minä.