Shashi Tyagi oli esimerkkinä sukunsa tytöille – nyt hänen järjestönsä edistää naisten oikeuksia
Intialainen Shashi Tyagi on tehnyt elämäntyönsä köyhien eteen ja ollut perustamassa järjestöä, jonka kanssa Tampereellakin tehdään kehitysyhteistyötä. Tilastojen valossa hänen ei olisi pitänyt päästä edes kouluun. Miten tämä kaikki onnistui?
Bihar on Intian osavaltio Nepalin rajalla. Intian viimeisimmässä väestönlaskennassa vuonna 2011 maakunnan väkiluvuksi saatiin yli 100 miljoonaa: suomalaisittain käsittämätön määrä ihmisiä asuu tällä maaseutuvaltaisella alueella. Väestönkasvu on ollut huimaa: vielä 1971 väkimäärä oli yli puolet pienempi. Silti ihmisiä oli paljon, monet heistä köyhiä.
”Kävelimme kylästä kylään jalan”, Shashi Tyagi kertoo.
Vastapäätäni istuu vuonna 1947 syntynyt intialaisnainen. Hän on Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Tamyn kehitysyhteistyön pitkäaikainen yhteistyökumppani ja Gravis-kansalaisjärjestön perustajajäsen.
Vuonna 1970–71 Tyagi teki sosiaalityötä kävellen. Tarkoituksena oli suostutella maanomistajia luovuttamaan maata maattomille.
”Aluksi epäröin lähteä sinne. Se oli vaikea elämäntapa, mutta sain rohkaisua, kun tapasin erittäin merkittäviä sosiaalityöntekijöitä.”
Avustustyön tekeminen köyhien parissa oli erityinen valinta etenkin Shashi Tyagin taustaa vasten. Hän on kotoisin Biharin viereisestä osavaltiosta, yli 200 miljoonan asukkaan Uttar Pradeshista.
Kumpikin osavaltio on luonteeltaan uskonnollista hindinkielistä Intiaa. Kirjassaan Vastaus on Intia (2015) tietokirjailija ja toimittaja Tommi Nieminen vertaa aluetta Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeeseen: ”molemmat ovat vanhoillisia ja takapajuisia ja kummassakin sosiaaliset normit mukailevat uskonlahkojen pyhiä tekstejä”.
Tyttönä Tyagin kohtalo olisi voinut olla toinen. YK:n väestörahaston raportti vuodelta 2013 kertoo, että tytön saaminen on Intiassa useille taakka muun muassa myötäjäisten vuoksi. Pienet tytöt kuolevat poikia useammin. Tyttöjä myös syntyy poikia vähemmän. Tyagin perheessä tyttöjä oli useita. Hänen isänsä työskenteli armeijassa.
”Äitini kuoli, kun olin kaksi- ja puolivuotias. Isäni ei mennyt uusiin naimisiin. Hän kasvatti meidät, neljä tyttöä ja yhden pojan.”
Tyagi on kiitollinen isälleen. Hän kuvailee isänsä otetta kasvatukseen tasa-arvoiseksi. Syrjintää ei ollut. Niinpä Tyagi pääsi kouluun. Tuon ajan koulutustilastot olisivat ennustaneet muuta: vuonna 1950 koulunsa aloittavien tyttöjen määrä oli Intiassa 41 prosenttia poikien määrästä. Uttar Pradeshissa joka toinen aikuinen nainen on tänäkin päivänä lukutaidoton.
Shashi Tyagi on vieraillut Tampereella useita kertoja. Viimeisin vierailu oli elo- ja syyskuun vaihteessa.
Peruskoulun jälkeen Tyagi lähti lukemaan englantilaista kirjallisuutta ja suoritti myös opettajan pätevyyden. Mutkaton koulutie ei ollut: Tyagi kertoo, kuinka hänen opintonsa keskeytyivät kolmeksi kuukaudeksi, kun isä joutui työkomennukselle ja muu suku kielsi häneltä sillä aikaa opiskelun.
”Isäni kuitenkin sanoi, että laittakaa hänet opiskelemaan. Olin onnekas. Toisaalta tein myös valtavasti töitä. Jokainen tyttö minun jälkeeni on suvussani käynyt koulun. Tytöt halusivat mennä kouluun, ja he vetosivat siihen, että minäkin olin opiskellut. Toimin esimerkkinä.”
Opettajaksi valmistumisen jälkeen Tyagi meni naimisiin. Maataloutta opiskellut mies tutustutti hänet avustustyöhön. Ensimmäisellä kenttätyömatkallaan Tyagi oli kuuden muun ihmisen kanssa. Hän näki porukan elävän perheen tavoin.
”Ajattelin, että minäkin voisin elää näin.”
Tyagi kohtasi ihmisiä, joita vaivasi aliravitsemus ja kurjat oltavat. Koulutusta ei ollut saatavilla. Hän kertoo, että kaiken tämän näkeminen oli hänelle vaikeaa.
Vaikka kastiin perustuva syrjintä on Intiassa periaatteessa kiellettyä perustuslain nojalla, ikivanha kastijärjestelmä on voimissaan. Tommi Nieminen kuvailee järjestelmää sosiaalisen hierarkian, vallan ja vaurauden jaon systeemiksi. Kastiluokkia on neljä, ja niiden ulkopuolella elävät kastittomat eli dalitit. Bramiinit ovat perinteinen hinduoppineisto ja -papisto, kshatrijat taas ovat yhteiskunnan hallitsija- ja sotilasluokka. Vaishyat ovat maanviljelijä-, karjankasvatus- ja kauppiasluokka. Sudrat taas ovat perinteisesti palvelijoita.
Kaikki eivät katsoneet Tyagin valintaa hyvällä.
”Perheeni mielestä elin kamalissa oltavissa. He olivat saavuttaneet tietyn statuksen, ja minä rikoin sen. En käyttänyt heidän mielestään kunnollisia vaatteita ja asuin majoissa. Se oli heille nöyryyttävää.”
Kaikki eivät katsoneet Tyagin valintaa hyvällä.
Kun Tyagi ja hänen miehensä työskentelivät Biharissa keskustelemassa oikeudenmukaisesta maanjaosta, he joutuivat eri ryhmiin. Shashi Tyagi kiersi kylästä kylään naisryhmässä. He olivat osa isompaa liikettä, jossa vapaaehtoiset kiersivät Intiaa maakysymyksen kanssa.
Tämän jälkeen pariskunta lähti yhdessä työskentelemään Biharin raja-alueelle edistääkseen maataloutta, terveyttä ja koulutusta. Siellä he olivat noin 10 vuotta. Vei yli 20 vuotta ennen kuin Tyagin perhe hyväksyi hänen uransa ja elämäntapansa.
Haastattelun aikana Shashi Tyagi puhuu useaan kertaan gandhilaisuudesta, joka viittaa Intian itsenäisyystaistelijaan Mohandas ”Mahatma” Gandhiin. Gandhi pyrki totuuteen ja väkivallattomaan vastarintaan.
Gandhilaisuus on myös Tyagin ja hänen miehensä vuonna 1983 perustaman Gravis-kansalaisjärjestön toiminnan pohjavire. Järjestön sivuilla puhutaan sarvodayasta. Sana tulee kahdesta intialaisesta sanasta: sarva tarkoittaa kaikkia ja udaya nousta. Järjestö linjaakin työskentelevänsä ihmisten kollektiivisen nousun puolesta huolimatta heidän sukupuolestaan, taloudellisesta tilanteestaan, kastistaan tai uskonnostaan.
Tyagi perusti Gravisin miehensä kanssa vuonna 1983 sen jälkeen, kun heitä oli pyydetty työskentelemään Rajasthanin osavaltiossa. Siellä maisemaa hallitsee rutikuiva autiomaa. Tommi Nieminen kuvailee Rajasthania kurjimmaksi ja takapajuisimmaksi Intiaksi esimerkiksi sukupuoli- ja kastikysymyksissä.
Tyagi kertoo, että Gravisin perustamiseen oli käytännöllinen syy: ”Kun tulimme uuteen paikkaan, tarvitsimme kaiken, erillisen organisaation, erilaiset järjestelyt. Alkuun työ oli hyvin vaikeaa”, Tyagi kuvailee.
He aloittivat työn jälleen marssimalla kylästä kylään. Ensimmäinen tavoite oli ymmärtää alueen ihmisiä. Vasta tämän jälkeen he asettuivat paikoilleen. Pariskunnalla on kaksi lasta, jotka olivat melko pieniä silloin, kun perhe muutti Rajasthaniin.
Gravis alkoi työskennellä muun muassa naisten oikeuksien parissa. Tyagi kuvailee, kuinka Rajasthanin pienissä kylissä naisilla ei ollut mitään oikeuksia esimerkiksi omaisuuteen, koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Tyagi keskittyi naisten kouluttamiseen. Järjestön kouluttamat naiset taas veivät viestiä eteenpäin omissa kylissään. Tyagi on todistanut omin silmin, kuinka moni tyttö on esimerkiksi päässyt kouluun.
Gravisilla on nykyisin kymmeniä yhteistyökumppaneita. Yksi niistä on Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy. Tamyn ja Gravisin yhteistyö alkoi jo 1990-luvulla. Gravis oli ensimmäistä kertaa opiskelijoiden vapaaehtoisten kehitysyhteistyömaksujen keräyskohteena jo vuonna 1990.
Yhteistä hanketta käynnisteltiin vuonna 1993. Alkuun kehitysyhteistyötä koordinoi Ympäristö ja kehitys -niminen järjestö. Tamy otti vastuun hankkeista vuonna 1998.
”Tamyn avulla on iso merkitys työllemme. Tamylaiset ovat esimerkiksi istuttaneet ison metsän, joka on yhä paikoillaan”, Tyagi sanoo.
”Tamyn avulla on iso merkitys työllemme. Tamylaiset ovat esimerkiksi istuttaneet ison metsän, joka on yhä paikoillaan”
Nykyinen kehitysyhteistyöhanke on ulkoministeriön rahoittama, ja se kestää vuoden 2017 loppuun.Se keskittyy esimerkiksi terveyteen, puhtaaseen veteen ja hygieenisiin käymälöihin. Tamyn kansainvälisten asiain asiantuntija Varpu Jutila kuvailee hankkeen porskuttavan hyvin.
”Sisäisten ja ulkopuolisten arviointien perusteella näyttää siltä, että hankkeemme ovat edistäneet terveyttä ja naisten vaikutusmahdollisuuksia kohdealueilla: perhesuunnittelu ja ihmisten tietoisuus oikeuksistaan ovat lisääntyneet, kuukautishygienia, raskausterveys ja tautien diagnosointi ovat parantuneet ja kasvaneen tietoisuuden myötä tyttöjä ei enää lähetetä puolison luo ennen 18:aa ikävuotta.”
Vuosien saatossa Tharin autiomaassa on vieraillut iso joukko Tampereen yliopiston opiskelijoita. Viimeisin monitorointimatka oli viime vuoden lopulla. Tyagi kehuu tamperelaisia hyvätapaisiksi. Hän itse on myös käynyt Tampereella useita kertoja. Viimeisin yhteistyömatka toi hänet kaupunkiin elo–syyskuun vaihteessa.
Kun Shashi Tyagia pyytää kertomaan asioita, jotka ovat menneet Intiassa parempaan suuntaan hänen uransa aikana, hän listaa monia seikkoja: naisten asema, koulutus, terveys.
”Tytöt vaikuttavat jo kaikilla alueilla, jopa armeijassa.”
Yhden asian Tyagi kokee kuitenkin huonontuneen: halu tehdä vapaaehtoistyötä on Intiassa karissut.
”Koulutus on sellaista, että ihmiset haluavat ensisijaisesti tehdä rahaa.”
Yksi Intian suurimmista ongelmista on rikkaiden ja köyhien välinen kuilu. Tommi Niemisen mukaan kuilu on tänäkin päivänä kaikin tavoin syvä: vaikka elettäisiin samassa kaupungissa, todellisuus voi olla täysin eri. Tyagi kertoo, että Gravis lobbaa poliitikkoja sekä paikallisesti että valtakunnallisesti, jotta kuilua voitaisiin kaventaa.
Nieminen kirjoittaa kirjassaan myös toisesta intialaisesta kuilusta. Sen jakolinja menee uudistusmielisten ja perinneihmisten välillä. Asia liittyy myös sukupolvikysymykseen: Intian väestö on valtavan nuorta. Niemisen mukaan maan 600 miljoonasta lapsesta ja nuoresta enemmistö elää köyhissä tai melko pienituloisissa perheissä, ja ”heillä on valtava jano päästä osallisiksi Intian talouskasvusta ja osaksi kasvavaa keskiluokkaa”. Toteutuessaan tämä tarkoittaa köyhyyden ja kurjuuden vähenemistä Intiassa. Kehitysyhteistyönkin lopullinen tavoite on olojen parantuessa tehdä itsensä tarpeettomaksi. Loppuuko Gravisin työ Intiassa joskus?
”Luulen niin. Toisaalta olosuhteet muuttuvat jatkuvasti, eivätkä vain Intiassa. Samoja ongelmia on muuallakin. Olemme työskennelleet myös Afrikassa”, Tyagi vastaa.
Tyagi on lähes 70-vuotias, mutta työskentelee yhä aktiivisesti järjestönsä parissa. Gravisin verkkosivuilla Tyagin kokemusta, opastusta ja neuvoja kuvaillaan arvokkaiksi. 180 vakituisen työntekijän ja yli 400 osa-aikaisen työntekijän järjestöä johtaa nykyisin hänen poikansa Prakash Tyagi. Shashi Tyagin mies ja Prakashin isä, Gravisin perustajajäsen Laxmi Chand Tyagi kuoli vuonna 2005.
”Hän sanoi aina, että ihmisten ei pitäisi surra ja istua paikallaan niin pitkään. Heidän pitäisi työskennellä. Siksi minäkin päätin työskennellä enemmän. En halua jäädä eläkkeelle.”
Jutussa on käytetty lähteinä Tommi Niemisen Vastaus on Intia -kirjaa (2015), Tamyn Elämää ja taistelua -historiateosta (2013), YK:n väestörahaston raporttia Laws and son preference in India, a reality check (2013), Aasia 2015 ja Global Finland -verkkosivuja sekä Tamyn kehitysyhteistyöhankkeen, Gravis-järjestön ja jutussa käsiteltyjen Intian osavaltioiden verkkosivuja.
Lue lisää:
Jatkuuko kehitysyhteistyö Tamyssa vuoden 2017 jälkeen?
Lukemalla tämän altistut maailmanparannukselle
Tamyn kehitysyhteistyö
1980-luku: Opiskelijat keräsivät rahaa eri kohteisiin kampanjoiden ja suorien lahjoitusten avulla. Tamyn historiateoksessa siteerataan vanhaa toimintakertomusta: ”Tamyn kehy oli maankuulua. Se oli radikaalia, edistyksellistä, hyvin argumentoitua ja siitä pidettiin karmeeta haloota.”
1990-luku: Kehitysyhteistyömaksujen tuotoilla tehtiin työtä esimerkiksi Brasiliassa ja Keniassa. Yhteistyö Gravisin kanssa alkoi ympäristöhankkeessa vuosina 1993–1995. Vuosina 1996–1998 jatkettiin Ympäristö ja kehitys -järjestön koordinoimaa hanketta. Tamy otti vastuun hankkeista vuonna 1998. Vuonna 1999 työ jatkui ja teemana oli aavikoitumisen ehkäiseminen.
2000-luku: Vuonna 2002 alkoi uusi kolmivuotinen hanke. Tavoitteena oli lisätä mahdollisuuksia omavaraiseen elämään. Myös kyläyhteisöjä haluttiin vahvistaa. Vuodesta 2005 alkaen Tamyn ja Gravisin yhteistyö siirtyi terveyden edistämiseen. Ensimmäinen terveyshanke toteutettiin 2005–2007 ja toinen 2008–2010.
2010-luku: Hankkeet ovat jatkuneet. Vuonna 2014 oli taukoa, sillä ulkoministeriön rahoituksen hakemisessa oli ongelmia. Oikaisuvaatimuksen jälkeen Tamy sai rahoituksen. Uusi sanitaatioon, puhtaaseen juomaveteen ja terveyteen liittyvä hanke alkoi vuonna 2015. Rahoitus jatkuu vuoden 2017 loppuun. Kuormittavuuden vuoksi vastuuta jaettiin Tamyssa entistä laajemmin vuonna 2015.
Faktan lähteet: Tamyn historiateos (2013), www.tamy.fi/kehy ja Tamyn toimintakertomukset vuosilta 2012–2015.