Älä ole oman elämäsi Frank

MITÄ YHTEISTÄ on It’s Always Sunny in Philadelphia -televisiosarjan hahmolla Frank Reynoldsilla ja Isis-terroristilla?

Kummankin toimintaa ohjaa pyrkimys puhtauteen.

Sarjassa Frank valelee itsensä käsidesillä ja julistaa neuroottisesti haluavansa olla puhdas. Terroristin käsidesiä on radikaali tulkinta islamista, jonka avulla hän sterilisoi sielun synkät kuonat eli ääri-islamistisen ideologiansa kanssa eriävät näkemykset ja epäilyt sen kaikkivoipaisuudesta.

PYRKIMYSTÄ AATTELLISEEN puhtauteen ei kuitenkaan esiinny vain sitcomeissa ja ääriliikkeiden kannattajien mielissä. Jokainen meistä haluaa sitä salaa sisimmässään.

Kuinka tyydyttävää olisikaan uskoa aidosti vain yhden ideologian määrittämään maailmankuvaan ja sen käsitykseen oikeaoppisesta elämästä! Olla puhtaasti nationalisti, anarkisti tai vaikkapa ateisti!

Olisi helpompaa typistää minuus yhteen rooliin koherentiksi kokonaisuudeksi. Olisi ihanaa olla ideologisesti puhdas, vailla maailmankuvansa kanssa ristiriitaisia ajatuksia ja mielipiteitä.

SUURIN OSA meistä on kuitenkin likaisia. Ajatusmaailmamme on eri ideologioilta ja aatteilta lainatuista näkemyksistä koostuva sotkuinen sekamelska. Harva on puhtaasti yhden edustaja, vaikka saattaisi ulkoisesti siltä näyttääkin.

Länsimaista demokratiaakin voi pitää eräänlaisena ideologiana, joka on jo lähtökohtaisesti likainen. Sen suurimpia likatahroja ovat suvaitsevaisuus, sananvapaus ja moniäänisyys. Ilman näitä julkinen keskustelu olisi mahdotonta. Enkä nyt tarkoita keskustelulla oman mielipiteen kovaäänistä ja vuorovaikutuksetonta saarnaamista Facebookin kommenttikentissä.

Mielen likatahrojen valkopesu on viettelevä vaihtoehto. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut hyväksymään oman sisäsyntyisen sottaisuuteni. Älä sinäkään ole oman elämäsi Frank.