Kolumni: Uusnatsien totalitarismi ja rasismi on tuomittava, ennen kuin on liian myöhäistä
KIRJAILIJA EDGAR Allan Poen tunnettu novelli The Masque of the Red Death kertoo ruton riuduttamasta maasta, jossa osa eliitistä on eristäytynyt tarkasti vartioituun linnaan viettämään naamiaisia. Vaikka Poen kertomus on fiktiivinen, istuu se hieman päivitettynä myös modernin Euroopan maihin, joissa uusnatsismi nostaa rumaa päätään. Nyky-Suomen tapauksessa linnaan vetäytyneitä juhlijoita ovat tietysti hallituksemme poliitikot.
Tasatunnein soiva kello muistutti Poen juhlijoita ulkomaailman kauhuista, jotka lähestyivät vääjäämättä. Hyväosaiset juhlijat haluavat sulkea ne pois mielestään. Samankaltaista uhkaa vähättelevää ja poissulkevaa strategiaa tuntuu noudattavan myös maamme hallitus, vaikka äärioikeiston toiminta muistuttaa heitä siitä tasaisin väliajoin.
Toimiva strategia uusnatsismin kitkemiseksi ei ole kuitenkaan toiminnan vähättely vaan natsien toiminnan selkeä tuomitseminen. Toisin sanoen: jos haluaa puolustaa demokratiaa, on äärioikeiston totalitaariset ja rasistiset toimet tuomittava selkeästi.
POEN NOVELLISSA keskiyöllä naamiaisiin ilmestyy itse punaiseksi surmaksi naamioitunut kutsumaton vieras, jonka kuokkiminen koituu juhlijoiden kohtaloksi. Uusnatsi pyrkii puolestaan naamioitumaan hieman vähemmän ilmiselvästi, esimerkiksi ”identitaarin”, ”roturealistin” tai ”valkoisen nationalistin” pukuihin. Jos natsi kuitenkin pääsee mukaan naamiaisiin, on jo liian myöhäistä.
Siksi uusnatsin monet naamiot kannattaisi oppia tunnistamaan jo hyvissä ajoin.
Täällä meillä äärioikeiston liikehdintä näyttäytyy vielä pääasiassa mielenosoituksina ja rasistisena some-öyhötyksenä. Punainen surma ei ole vielä yltänyt poliittisiin bileisiimme saakka, mutta kello lyö pian kaksitoista.
Uusnatsien toimintaa olisikin korkea aika alkaa tuomitsemaan ja kitkemään, ettei käy niin kuin jenkeissä, joissa oranssiksi pelleksi naamioitunut linnanomistaja vain fiilistelee ulkona raivoavaa ruttoa.
Kaikki – aivan kaikki – tietävät, että oikeat natsit ovat pahaa porukkaa. Siksi erilaiset tuomitsemiset, irtijulistautumiset ja muut hyvesignaloinnit eivät auta yhtään mitään. Jos keskivertoihminen kokee, että hänet ajetaan äärirajoille, alkavat ääriliikkeet ratkaisuna vaikuttaa ihan kelvollisilta ratkaisuilta.
Jos taas kirjoittaja tarkoittaa natseilla ”natseja”, siis konservatiivisia populisteja, heidät voidaan voittaa viemällä heiltä tilaus parantamalla valtakunnan oloja. Näiden toimijoiden vetovoima on siinä, että he kuuntelevat taviksen huolia ja sanoittavat niitä ymmärrettävästi. Tavis saa vaikutelman, että hänen puolellaan ollaan. Näitä populisteja ei olisi, jos kirjoittajan mainitsemat poliittiset bileet oikeasti ottaisivat kansalaiset huomioon.
Ainoa tapa ratkaista natsien ja ”natsien” ongelma on kuunnella tavallisen väen, ala- ja keskiluokan, huolia ja reagoida niihin. Siten viedään tarve MV-julkaisuilta, protestipuolueilta ja ääriliikkeiltä.