”Mua inhottaa rakastaa sitä”
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on moittinut Suomea siitä, että se ei tee tarpeeksi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä. Mariella Rinne haluaa kokemuksillaan herätellä ihmisiä. Hän kertoo, minkälaista on rakastaa väkivaltaista miestä.
”Oli vappu ja me oltiin tosi humalassa. Me riideltiin.”
Mariella Rinne, 27, tietää, millaista on olla väkivallan uhri. Rinne kirjoittaa blogissaan kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta. Väkivaltakeskustelussa usein juuri uhrin näkökulma unohdetaan tai siitä vaietaan kuoliaaksi.
Rinne oli vihainen ja yritti lähteä asunnosta. Sitten kaikki vain pimeni. Rinne ei tänäkään päivänä muista, mitä tapahtui sen jälkeen. Heräämisensä Rinne muistaa kuitenkin lopun ikänsä.
”Heräsin lattialta omasta verilammikostani”, Rinne kuvailee.
Hän on julkaissut blogissaan tuosta illasta joitakin kuvia.
”En ymmärtänyt, mitä siinä oli tapahtunut. Mua vaan sattui joka paikkaan. Mä oikeasti luulin, et kuolen. Sit jossain vaiheessa vaan luovutin. Jäin siihen sit vaan makaamaan silmät kiinni ja odotin, et koska ne valot sammuu kokonaan”, Rinne kertoo.
Tilaisuus Rinteen pelastumiselle koitti, kun hän kuuli askelten vaimenevan ja vessan oven menevän lukkoon. Rinne tajusi, että aikaa on vain muutama sekunti.
”Ajattelin vaan, et ihan sama, kuinka paljon sattuu. Ihan sama, onko luita rikki. Mun on päästävä ulos täältä. Sit vaan tempasin itteni ylös siitä ja menin rappukäytävään. Soitin naapurin ovikelloa, ja se onneksi avasi oven heti. Mä sanoin sille sit vaan, et soita hätäkeskukseen. Nyt. Sit se soitti.”
Hän meni avaamaan poliisille rapun oven naapurin kanssa.
”Mua jotenkin nauratti, kun ne poliisit kysy multa, et onko se mies ihan rauhallinen. Teki mieli sanoa, et näyttääkö siltä, et se on kauheen rauhallinen. Näyttääkö siltä, et se ois hennosti mua silitellyt? Et mitä veikkaat?” Rinne naurahtaa katkerasti.
Ambulanssi tuli pihaan, ja poliisit lähtivät hakemaan miehen. Rinne kutsuu blogissaan miestä Danieliksi. Vähän ajan päästä poliisi sanoi, että Rinne voi hakea tavaransa ja ambulanssi odottaa siinä.
”Mä olin, et en todellakaan ole tulossa sinne ylös, kun Daniel on siellä.”
Hän kertoo kuitenkin joutuneensa kävelemään miehen vierestä.
Sairaalassa ilmoitettiin, ettei sillä ole mitään merkitystä, haluaako Rinne nostaa syytteen vai ei. Syyttäjä nostaisi näin vakavassa tapauksessa joka tapauksessa syytteen, ja tapaus menisi automaattisesti rikostutkintaan.
”Sairaalasta menin äidin luokse. Äiti ei pystynyt sanomaan mitään, se oli vaan hiljaa ja koitti pestä verta mun hiuksista”, Rinne kuvaa.
EU-maista Suomessa on kolmanneksi eniten perheväkivaltaa.
Poliisin tietoon perheväkivaltatapauksista tulee vain kymmenen prosenttia. Se on puolet vähemmän kuin Euroopan unionissa keskimäärin.
Naisten Linjan viestinnän suunnittelija Anneli Asikainen tietää, että perheväkivalta on edelleen Suomessa tabu. Naisten Linja on järjestö, joka auttaa väkivaltaa tai sen uhkaa kohdanneita tyttöjä ja naisia sekä heidän läheisiään. Järjestö tarjoaa puhelimitse ja verkossa tukipalveluita. Se järjestää myös ammatillista vertaistukitoimintaa.
”Perheväkivallasta ei yleensä puhuta, koska joku perheenjäsen saa muut vaikenemaan siitä, eikä ongelma siten tule esille. On myös mahdollista, ettei siitä kerrota, koska halutaan suojella perheenjäsentä siltä vahingolta tai kohulta, joka ehkä heräisi rikoksen ilmoittamisesta”, Asikainen sanoo.
