Reportaasit
21.2.2014

28 ilmoitusta

Toimittaja kokeili, miltä tuntuu elää kaksikymmentä päivää ilman Facebookia

Riikka Kämppi, teksti

Samuli Huttunen, kuvitus

Viimeisillä minuuteillani olen epätoivoinen. Pian joudun 20 päivän eristykseen Facebookista ja ahdistaa. Kenen profiilin haluan vielä nähdä? Mitä teen ennen kuin aika loppuu?

Facebookin käyttäjänä olen aika keskitasoa: päivitän harvoin tilaani mutta selaan sitäkin useammin. En käytä Twitteriä tai Instagramia – ties kuinka riippuvainen olisin, jos nekin kuuluisivat harrastuksiini. Tiedostan sosiaalisen median koukuttavuuden ja huonot puolet mutta silti en malttaisi olla pois sieltä. Kirjaudun ulos, ja testi alkaa.

Kun kaksi vuorokautta on kulunut, minua turhauttaa. En ole keksinyt tekemistä tietokoneella. Luen verkkolehtiä ja tuntuu, ettei minulla ole kontaktia tapahtumien keskipisteeseen.

Anxiety UK -hyväntekeväisyysjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan lähes puolet ihmisistä tuntee olonsa epämukavaksi, jos he eivät pääse Facebookiin tarkistamaan kavereidensa kuulumisia. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset pystyvät irtautumaan sosiaalisesta mediasta ainoastaan sulkemalla laitteet kokonaan – pelkkä huomiotta jättäminen ei riitä.

Huomaan tämän käytännössä, kun Facebook-sovellus on unohtunut yhdelle kännykän kansilehdistä. Näen vilaukselta, että minua odottaa viisi ilmoitusta. Kiristelen hampaitani ja koitan ajatella ilmoitusten olevan vain pelikutsuja tai muuta turhaa.

Neljä päivää ilman Facebookia tuntuu kahdelta viikolta.

”Kuinka riippuvainen sä oikein oot, kun sun täytyy pitää tollanen lakko? Mä käyn siellä ehkä kerran viikossa”, ihmettelee serkkuni.

Nolottaa.

Seuraava sivu


Sivu: 1 2 3