Kolumnit
26.2.2015

Enemmän oksennustauteja kuin jengejä

Vilma-Lotta Lehtinen, teksti

Kun kituu elämänsä vatsataudissa, ehtii ajatella kaikenlaista. Minä mietin lähinnä kuolemaa.

Makaan kaverini luona Meksikossa. Unihoureissani silmien takana leijuvat calaverat, Kuolleiden päivän pääkallot. Ikkunan takana paukkuvat raketit, joita ammutaan kirkoista milloin minkäkin pyhimyksen nimipäivän kunniaksi. Maagiseksi kutsutussa Cholulassa nimipäiviä vietetään usein. Sanotaan, että täällä on pyhä paikka vuoden jokaiselle päivälle.

Uskon, ettei tautini lakkaa koskaan. Irrelevantti pelko, mutta olisihan se ironista kuolla Meksikossa vatsatautiin. Maasta puhuttaessa rikollisuus nimittäin tuntuu pelottavan enemmän kuin turistiripuli.

Kun kerroin kuukauden matkastani Meksikoon, monen ensireaktio oli varoitus. Huumesodat, kidnappaukset, korruptoitunut poliisi ja tehoton oikeuslaitos – olenhan tietoinen?

 

Heitin läpällä, että menen yhteen Meksikon turvallisimmista paikoista. Kaverini oli kertonut, että Pueblan alueella asuvat maan suurimmat huumepomot, eikä rikollisuutisointi ole niin huolestuttavaa kuin muualla Meksikossa. Tarina ei kerro, jätetäänkö asioista uutisoimatta mafiosojen pelossa, vai ovatko päälliköt päättäneet, ettei heidän takapihoillaan riehuta.

Kyllä, olen varovainen. En voi väittää, etteikö pulssini kiihtynyt, kun pyyhälsimme moottoritietä halki Mexico Cityn suurimpien slummien. Toivoin, ettei auto leviäisi tielle ainakaan sillä hetkellä. En myöskään lähtisi yksin seikkailemaan kaupungille iltaisin. Onneksi mukana kulkee ystäväni ja hänen parimetrinen avopuolisonsa.

Kuolemaa on syytä kunnioittaa, en kiistä. Meksikossa vilunväristyksiä aiheuttavat kuitenkin eniten sekopäinen liikenne ja vieras bakteerikanta, eivät gangsterit. Ihmiset ovat ystävällisiä, vaikka espanjastani ei ota se kuuluisa Erkkikään selvää. ”Mi casa es su casa” on tullut tutuksi, ja meksikolaista vieraanvaraisuutta ei suotta kehuta.

 

Meksikossakin ihmiset elävät niin normaalisti kuin mahdollista, vaikka usein suomalaismedioihin nousevat maan ikävimmät uutiset.

Matkustaessa ei kannata olla tyhmänrohkea, juu juu. On kuitenkin todennäköisempää, että kuolen kotonani Suomessa sairaskohtaukseen kuin Meksikossa raiskausmurhan uhrina. Jos pelkäisin kaikkea vierasta, en myöskään oppisi mitään.

 

Kirjoittaja ei pelkää maailmaa.