Onko homo uusi hetero?
Homous ei ole yhtä tabu kuin aiemmin. Homobaarille on kuitenkin kysyntää: heteropaikoissa ei sateenkaaripariskunta saa olla rauhassa, eikä sinkku tiedä, ketä iskeä. Suomen vanhin homobaari pitää Tampereen sateenkaarilippua korkealla.
Ihmiset tiirailevat vaivihkaa toisiaan. Kaksi kaveriporukkaa asettuu vierekkäin Mixein muhkeille penkeille. Ryhmät alkavat pikkuhiljaa sekoittua, kun tytöt tutustuvat toisiinsa. Katseet käyvät punaisissa ja vihreissä rannekkeissa, jotka kertovat, onko henkilö varattu vai sinkku. Baaritiskin lähettyvillä kaksi viisikymppistä miestä luo katseita toistensa suuntiin Robinin Puuttuvan palasen pauhatessa kaiuttimista. Mixein lauantai-illan sinkkubileisiin on kerääntynyt juhlijoita 18-vuotiaista keski-iän ylittäneisiin.
Mixei on Tampereen sateenkaarikulttuurin kivijalka, sillä se on Tampereen ainoa homobaari. Tammikuussa Mixei täytti 26 vuotta, ja helmikuun QX Gay Gaalassa se voitti vuoden homopaikan kunniamaininnan, joka myönnetään vuosittain Helsingin ulkopuolisille ravintoloille. Tuore toimitusjohtaja Pauli Huhtala muistaa vuosienkin jälkeen ensikosketuksena Mixeihin.
”Muistan, kuinka 19–20-vuotiaana lähdin hermostuneena silloiseen Otavalankadun ravintolaan ensimmäistä kertaa. Muutaman hetken mietin ulkona, rohkaistuin ja astuin sisään. Tuntui siltä, että olin viimein tullut kotiin”, kuvailee Huhtala.
Pauli Huhtala.
Huhtalalla on pitkä historia Mixein kanssa, sillä hän on ollut toiminnassa mukana vuosia niin talkoovoimana kuin illanviettäjänäkin. Vuonna 2014 Huhtala ja hänen miehensä Kristian Syversen viettivät ravintolassa häitään. Tammikuun puolivälissä Huhtala aloitti ravintolan toimitusjohtajana. Hän haluaa pitää Tampereen mukana Helsingin rinnalla seksuaalivähemmistöjen kulttuurikaupunkina.
”Entinen omistaja keskittyi tarjoamaan miehille palveluita, nyt ajattelimme monipuolistaa bileitä ja muuttaa sisustusta. Naisten bileitäkään ei ole suljettu pois. Lisäksi ajattelimme lisätä live-tapahtumia.”
Moni on pitänyt Mixeitä lähinnä homomiehille suunnattuna baarina. Seiniä ovat koristaneet puolialastomien nuorukaisten kuvat niin ravintolan seinillä kuin Facebook-profiilissakin. Ravintolan nurkkahuone oli vuodesta 2009 niin sanottu dark room eli pimeä huone, joka oli tarkoitettu seksin harrastamiseen ja pornon katseluun. Huoneen katosta roikkui kettingeillä musta nahkainen seksikeinu.
Uusi toimitusjohtaja Pauli Huhtala luopui seksikeinusta ja dark roomista ensitöikseen. Nyt tilalla on lounge-alue rauhalliseen pelailuun ja jutusteluun. Huhtala haluaa ravistella mielikuvaa Mixeistä vain miesten baarina. Mixei on hänen mukaansa kaikille avoimesti ajatteleville ihmisille. Nyt seiniä koristavat myös naisten kuvat.
Mixei muutti 2004 nykyiselle paikalleen Itsenäisyydenkadulle.
Huhtala sanoo asenneilmapiirin vapautuneen erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Populaarikulttuuri ja julkisuus ovat lisänneet ihmisten tietämystä homoseksuaalisuudesta. Lisäksi julkisuuteen tulleet homo- tai biseksuaalit ovat häivyttäneet erottelua homojen, lesbojen ja heterojen välillä.
”Salkkarithan oli ensimmäinen ohjelma, jossa oli Kalle silloin aikaa sitten. Nyt melkein jokaisessa sarjassa on joku seksuaalivähemmistön edustaja. Lisäksi julkisuuden henkilöitä tulee kaapista ulos jatkuvasti. Esikuvia on siis paljon.”
Huhtalan mukaan heterobaareissa samaa sukupuolta olevat pariskunnat eivät edelleenkään voi olla yhtä vapautuneesti herättämättä huomiota. Lisäksi homoseksuaalien seuranhaussa sateenkaariväen baari helpottaa puolison löytämistä.
”Homobaarin merkitys on suuri erityisesti nuorille, jotka ovat kaapissa. Täällä saa sitten olla samankaltaisten joukossa, eikä tänne tulemisen kynnys ole kovin suuri. Nyt alkaa tuntua siltä, että heterotkin uskaltavat tulla entistä enemmän. Täällähän tosiaan ei kysytä, kuka kukin on”, Huhtala sanoo.
”[Homoseksuaalisuuteen kehottamisen] Kielto kumottiin vasta vuonna 1999, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että myönteinen julkinen keskustelu homoseksuaalisuudesta oli laillista vasta uudelle vuosituhannelle siirryttäessä.”
Kielto ei todellakaan tarkoittanut käytännössä tuota, mitä väitetään. Tässä nyt pitäisi taas erottaa ”de jure” ja ”de facto”, eli mitä lakikirjassa lukee ja millaista käytäntöä oikeasti noudatetaan. Lainatun tyyliset väitteet, joita lehdistössä toisinaan näkee, ovat pahasti harhaanjohtavia jokaiselle lukijalle, joka ei käsiteltävää aihetta tunne tai aikaa muista.
Ns. ”mustalaisten hirttolaki”, jonka nojalla ei Ruotsin valtakunnan missään osassa tiettävästi koskaan hirtetty yhtään ihmistä, on toinen tällainen mediassa toistuvasti esiin nouseva lakimyytti. Varsin usein nämä myytit tuntuvatkin palvelevan jonkun halua esittää menneisyys barbaarisempana kuin mitä se todellisuudessa oli.
Säätyjen erioikeudet lakkautettiin Suomessa lopullisesti vasta vuonna 1995. Olisi silti täysin virheellistä väittää, että ritariston ja aatelin erioikeuksilla vuodelta 1723 olisi ollut mitään merkitystä enää pitkään aikaan.