Reportaasit
24.3.2016

Onko homo uusi hetero?

Silja Viitala

 

Kahden jälkeen Mixein tanssilattialla hytkytään basson tahtiin, kun tärykalvoja koetteleva musiikin jytinä yltyy. Lattia on täyttynyt juhlijoista, jotka huumaantuvat drinkeistä, värivaloista ja musiikin sykkeestä. Ilta on jo pitkällä, mutta vielä ehtii tutustua ihmisiin tai jatkaa joraamista Rihannan tahtiin. Yläkerrassa vilkuillaan mahdollisia keskustelukavereita, jutustellaan ja räplätään puhelinta, alakerran tanssilattialla tanssitaan kuin viimeistä päivää. Viimeiset hitaat lähestyvät vääjäämättä, mutta tehokasta peliaikaa on vielä puolitoista tuntia.

Bileiden ja baarien lisäksi sateenkaari-ihmisten kumppanin etsiminen on siirtynyt verkkoon. Päältäpäin seksuaalista suuntautumista ei näe, joten netissä on helppo määritellä itsensä. Pohjoismaiden suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattu verkkopalvelu Qruiser on kerännyt Pohjoismaissa jo yli 102 000 profiilia. Qruiser on perinteinen deittailusivusto, jossa luodaan profiili ja jaetaan omakuvia.

Lisäksi tarjontaa on mobiilisovelluksissa. Homomiehille tarkoitettu palvelu Grindr on varsin suoraviivainen palvelu, jossa etsitään etäisyyden mukaan kuvalla seuraa. Heterosivustoista Qruiser ja Grindr eroavat lähinnä paljastavien kuviensa ansiosta: sukupuolielimiä ja alastomuutta vilahtelee profiileissa tasaiseen tahtiin. Myös Tinderistä etsitään samaa sukupuolta olevia kumppaneita. Halu kohdata kasvokkain ei kuitenkaan ole kadonnut, mikä näkyy siinä, kuinka paljon sinkkubileet ja Leimarit vetävät väkeä.

Nina Rosendahl on lauantai-illan pyörteessä Mixein tanssilattialla. Yökerhossa on vielä puolenyön aikaan runsaasti tilaa, mutta aamuyötä kohden se täyttyy tanssijoista.

Nina Rosendahl on lauantai-illan pyörteessä Mixein tanssilattialla. Yökerhossa on vielä puolenyön aikaan runsaasti tilaa, mutta aamuyötä kohden se täyttyy tanssijoista.

Teemu Mäkelä, 24, arvostaa ihmisten tapaamista kasvokkain. Hän muutti Tampereelle kolmisen vuotta sitten, ja on ottanut Mixein kantapaikaksi, jossa hän käy vähintään kerran viikossa. Baari tekee Mäkelän mielestä Tampereesta homoystävällisemmän kaupungin.

”Koen, että voin mennä Mixeihin omana itsenäni. Heteropaikoissa en viihdy, koska tuntuu, että siellä rällästetään niin paljon. Mixeissä on erilainen tunnelma, kun ihmiset eivät juo niin paljon. Ihmiset uskaltavat olla sellaisia kuin ovat”, Mäkelä kuvailee.

Mäkelä kuvailee Mixeitä kerhotilaksi, turvapaikaksi ja yhteisöksi. Baarissa on syntynyt uusia ystävyyssuhteita ja tuttavuuksia – puolisen vuotta sitten Mäkelä tapasi siellä nykyisen poikaystävänsä. Mäkelä on kiertänyt Prideja ja homobaareja eri puolilla Suomea. Tampereen homoskeneä Mäkelä kuvailee pieneksi mutta avoimeksi.

”Homobaareista Mixei on ehdottomasti Suomen kolmen parhaan joukossa. Esimerkiksi DTM on iso, mutta ihmiset eivät ole siellä avoimia. Siellä on vaikea päästä edes juttelemaan”, Mäkelä sanoo.

mixei_drinkki

Mikael Marjamäki hengailee Mixein lounge-alueella sinkkubileiden myöhäisillassa.

Kulttuuritarjonnassa seksuaalinen monimuotoisuus näkyy vahvasti Tampereella. Tukkateatterissa pyöri vielä tammikuussa Tuula Juvosen väitöskirjaan pohjaava ja samaa nimeä kantava näytelmä Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Ravintola 931:ssä järjestetään queer-feministisiä bileitä, ja elokuvakerho Monroe esittelee sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjä käsitteleviä elokuvia. Pirkanmaan Seta järjestää erilaisia vertais- ja keskusteluryhmiä. Lisäksi Tampereen Mummolaakso järjestää vuosittain Talvikin tanssit, eli naisten tanssit, jonne kerääntyy noin 150 tanssijaa.

Tampereella toimivia harraste- ja kulttuurikerhoja ovat muun muassa vanhemmille naisille tarkoitettu Mummolaakso, opiskelijajärjestö Sekava ja feministinen järjestö Vattu. Moni sateenkaarinuori tai -aikuinen muuttaa Tampereelle tai muihin suuriin kaupunkeihin juuri vapaan ilmapiirin ja kulttuurin houkuttelemana.

Opiskelijoiden Sekava-ryhmän puheenjohtajana aloittanut Salla Hanhineva, 24, kuvailee Tampereen asenneilmapiiriä vapautuneeksi.

”Kasvoin nuoruuteni Suomen raamattuvyöhykkeellä Pohjanmaalla. Oli aivan ihmeellistä muuttaa Tampereelle pikkukaupungista, kun täällä ihmiset puhuvat avoimesti seksuaalivähemmistöjen asioista”, Hanhineva sanoo.

Ennen Tampereelle muuttoa vuonna 2011 hän ei ollut koskaan tavannut samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Tultuaan 21-vuotiaana mukaan Sekavan toimintaan hän kokee löytäneensä samankaltaista ja samoin ajattelevaa seuraa. Lisäksi Hanhineva on saanut vertaistukea, minkä avulla hän kokee kasvaneensa paremmin sinuiksi itsensä kanssa.

”En tuntenut ketään kaltaistani kotiseudullani. En myöskään voinut olla ulkona kaapista, koska en halunnut muun muassa tulla hakatuksi. En sano, että varmasti joku olisi piessyt, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä. Oli hienoa, että pääsi viimein jonnekin, missä pystyy vähän hengähtämään.”

Hanhineva sanoo, että Tampereellakin ilmapiirissä olisi vielä parannettavaa.

”En ole juurikaan nähnyt naispareja Tampereen katukuvassa kulkemassa käsi kädessä tai käyttäytyvän romanttisesti. Miespareja en ole nähnyt ollenkaan. Kyllä se jostakin kertoo. Toivon, että ihmiset eivät olisi niin kauhean kiinnostuneita toistensa asioista, ja siitä kuinka muut perheet elävät.”

Viimeinen hidas kajahtaa vähän ennen pilkkua Mixeissä. Tanssijat hakeutuvat viimeistään nyt partnerin luo ja ottavat rohkeasti asennon. Lattialla huojutaan mahtipontisen You raise me up -kappaleen viimeiseen tahtiin asti himmeissä värivaloissa, kunnes valot syttyvät pilkun merkiksi ja bileet päättyvät. Lattialla vaihdetaan vielä suudelmia ja puhelinnumeroita ennen kuin ihmiset kiipeävät Itsenäisyydenkadun viileään aamuyöhön.

Edellinen sivu


Sivu: 1 2 3

Lukijoiden kommentit

    1. Mukana Gay-liite (5.4.2016 kello: 19:45)

      ”[Homoseksuaalisuuteen kehottamisen] Kielto kumottiin vasta vuonna 1999, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että myönteinen julkinen keskustelu homoseksuaalisuudesta oli laillista vasta uudelle vuosituhannelle siirryttäessä.”

      Kielto ei todellakaan tarkoittanut käytännössä tuota, mitä väitetään. Tässä nyt pitäisi taas erottaa ”de jure” ja ”de facto”, eli mitä lakikirjassa lukee ja millaista käytäntöä oikeasti noudatetaan. Lainatun tyyliset väitteet, joita lehdistössä toisinaan näkee, ovat pahasti harhaanjohtavia jokaiselle lukijalle, joka ei käsiteltävää aihetta tunne tai aikaa muista.

      Ns. ”mustalaisten hirttolaki”, jonka nojalla ei Ruotsin valtakunnan missään osassa tiettävästi koskaan hirtetty yhtään ihmistä, on toinen tällainen mediassa toistuvasti esiin nouseva lakimyytti. Varsin usein nämä myytit tuntuvatkin palvelevan jonkun halua esittää menneisyys barbaarisempana kuin mitä se todellisuudessa oli.

      Säätyjen erioikeudet lakkautettiin Suomessa lopullisesti vasta vuonna 1995. Olisi silti täysin virheellistä väittää, että ritariston ja aatelin erioikeuksilla vuodelta 1723 olisi ollut mitään merkitystä enää pitkään aikaan.