Kokeita ihmisellä
Eläinkokeita on lääketieteessä hyödynnetty maailman sivu, mutta niihin suhtautuminen on vaihdellut eri aikoina. Nyt EU-komissio edellyttää jäsenmailta eläinsuojelun edistämistä. Kosmetiikka-asetus kieltää eläinkokeet kosmetiikan testauksessa.
Vaikka säädökset edellyttävät eläinkokeettomien testien käyttämistä aina kun se on mahdollista, käytännössä eläinkokeettomuus ei ole todellisuutta. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi kemikaalitestauksessa noudatetaan kansainvälisesti OECD-järjestön suosituksia. Ohjeistuksiin ihmissolupohjaiset testit pääsevät hitaasti. Ficamin ensimmäinen validoitu testi soveltuu OECD-testiksi, mutta tie on kivinen. Testi valmistui vuonna 2015 noin viiden vuoden työn jälkeen. Marika Mannerström arvelee, että se menee läpi
Kun lasketaan yhteen ne julkaisut, joissa on käytetty koe-eläimiä ja niille vaihtoehtoisia menetelmiä, 90 prosentissa julkaisuja on hyödynnetty eläinkokeita.
OECD-ohjeistuksiin aikaisintaan viiden vuoden päästä. Muiden laboratorioiden täytyy koetella testiä. Jos siinä ilmenee puutteita, sitä pitää kehittää edelleen.
Vuonna 2014 Suomessa käytettiin yli 145 000 koe-eläintä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin. Näistä yli 60 000 oli hiiriä ja vajaat 18 000 rottia. Kaloja käytettiin reilut 50 000 kappaletta.
Jokaiseen eläinkokeeseen haetaan lupa hankelupalautakunnasta. Eläinkoetoimintaa valvovat Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastot.
Myös Tampereen yliopistossa on eläinkoeyksikkö. Se palvelee lääketieteen yksikön, Biomeditechin ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tutkijoita. Etelä-Suomen aluehallintovirasto kokoaa eläinkokeiden käyttötilastot, mutta luvut ovat valtakunnallisia. Toimijakohtaisia tilastoja ei aluehallintovirastolla ole, eikä niitä anna myöskään yliopisto. Aviisi sai tätä juttua varten faktatietoa Tampereen yliopiston eläinkoetoiminnasta mutta ei haastattelua. Yliopistolta saatujen tietojen mukaan koe-eläinten ja niille vaihtoehtoisten menetelmien käyttämisen suhde on viime vuosina ollut enimmillään 90–10: kun lasketaan yhteen ne julkaisut, joissa on käytetty koe-eläimiä ja niille vaihtoehtoisia menetelmiä, 90 prosentissa julkaisuja on hyödynnetty eläinkokeita. Vaihtoehtoisia menetelmiä käyttävien julkaisujen osuus taas vaihtelee vuosittain kahden ja kymmenen prosentin välillä.
Yliopiston mukaan koe-eläinyksikkö on valtakunnallisesti pienehkö, mutta ”erittäin merkittävä monen yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa toimivan menestyksekkään tutkimusryhmän työlle”. Sitä pidetään perusedellytyksenä nykyaikaiselle lääketieteen ja biolääketieteen tutkimukselle.
Eläinkoetoiminnan keskeinen periaate on niin sanottu 3R. Eläinkokeita pyritään korvaamaan (replace), vähentämään (reduce) ja parantamaan (refine). Myös Tampereen yliopisto korostaa tätä periaatetta.
Eläinkokeiden määrä onkin Suomessa hieman laskenut viime vuosina. Eläinten oikeuksia ajavan Animalian näkemys on kuitenkin se, että lasku ei ole seurausta tavoitteellisesta suunnitelmasta vaan pikemminkin taloudellisesta taantumasta.
”Suurimpana ongelmana näemme tavoiteohjelman puuttumisen koe-eläinten määrän vähentämiseksi. EU:n koe-eläindirektiivi velvoittaa jäsenmaat sekä vähentämään koe-eläinten käyttöä että edistämään eläinkokeetonta tutkimusta”, kampanjavastaava Marianna Koljonen Animaliasta toteaa.
Huoneen perällä seisoo suorakaiteen muotoinen, ihmisen korkuinen harmaa laite. Inkubaattorikuvantajalla voi tutkia eläviä soluja. Tietokoneen näytölle piirtyy verisuoniverkosto. Siellä täällä näkyy pyöreitä palloja. Ne ovat rasvaa.
Näytöltä voi nähdä esimerkiksi sen, kuinka immuunisolut tuhoavat ylimääräisiä aineksia soluviljelykuopasta. Ficamin tutkijoiden apusilminä toimivat erilaiset laitteet, jotka ovat kalliita.
”Tuo oli 250 000, tuo toinen 150 000 ja kolmas vain 50 000”, tutkija Tarja Toimela luettelee.
Laitehankintoihin Ficam on hakenut itse rahoitusta. Toimela on työskennellyt Ficamissa vuodesta 2007. Kuten useimmat muutkin työntekijät, hän on Ficamissa pätkäpestissä. Nykyinen sopimus ulottuu heinäkuuhun.
Ficam saa rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä maa- ja metsätalousministeriöstä. Muu rahoitus tulee esimerkiksi teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesiltä, lahjoituksina ja testauspalvelusta. Yliopisto tarjoaa Ficamille tilat ja tukihenkilöstön. Kokonaisbudjetti on tällä hetkellä noin 700 000 euroa. Valtion rahoitus on määräaikaista ja siksi katkolla tämän vuoden jälkeen.
”Lähes joka vuosi kokoon kitkuteltava budjetti osoittaa, että korvaavia menetelmiä ei tueta riittävästi. Ficam pitäisi nähdä kansallisena ylpeytenä ja myös innovaatioita luovana bisnesmahdollisuutena, johon tulisi sijoittaa”, Animalian Marianna Koljonen sanoo.
”Kyllä sen tietää, kun tulee yliopistolle töihin, että tutkimusryhmissä ei ole vakituisia.”
Animalia kampanjoi ahkerasti Ficamin perustamisen puolesta 2000-luvulla ja on tämän jälkeen ollut mukana lobbaamassa toiminnalle lisärahoitusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksesta keskustellaan yliopistojen ja ministeriön välisissä tulosneuvotteluissa toukokuussa. Ficamilla on erityinen valtakunnallinen tehtävä eläinkokeettomien menetelmien kehittäjänä ja niistä tiedottajana. Se on myös EU:ssa Suomen virallinen validointilaboratorio muiden testeille. Marika Mannerström kuitenkin kertoo, että Ficam on viime vuosina joutunut kieltäytymään validoinneista, sillä rahaa niihin ei ole ollut.
Ensi vuodelle rahoitus pienentynee entisestään.
”Rahoitustasoa joudutaan pääsääntöisesti pienentämään hieman myös valtakunnallisissa tehtävissä kaudella 2017–2020”, opetusneuvos Jorma Karhu opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo.
Hän pitää ilmeisenä, että Ficamin rahoitus kuitenkin jatkuu. Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että Ficamin rahoituksen jatkoa ei ole suljettu pois. Asia on kuitenkin vielä niin kesken, että asiaa koskeviin kysymyksiin ei ole mahdollista saada vastausta.
”Viime vuosi meni kuukauden tai kahden kuukauden pätkillä. Onhan se töiden suunnittelunkin kannalta vaikea motivoida itseänsä”, Outi Huttala kuvailee väitöskirjan tekijän arkea Ficamissa.
Hän kuitenkin toteaa, ettei Ficamin työsopimusten pätkittäisyys ole poikkeuksellista.
”Kyllä sen tietää, kun tulee yliopistolle töihin, että tutkimusryhmissä ei ole vakituisia.”
Outi Huttala tuli Ficamiin siksi, että siellä pääsee tekemään solututkimuksen käytännön sovelluksia. Hän toivoo, että väitöstyö valmistuu kahden vuoden päästä.