Sata vuotta seksiä – Kuinka Suomea on pantu kuntoon?
Ei tarvitse olla patriootti nauttiakseen seksistä Suomessa, mutta myös seksi ja sen käytännön puitteet muuttuvat samalla kuin yhteiskunta, jossa elämme. Minkälainen on Suomi-seksin satavuotinen historia?
Suomen valtio viettää ensi vuonna satavuotispäiviään. Osana valtion ja kansakunnan elinkaaren tarkastelua on hyvä kurkistaa katajaisen kansamme makuuhuoneen historiaan – juuri sinne missä Suomea on pantu kuntoon viimeiset sata vuotta ja kauemminkin. Tampereella nyt, kuten sata vuotta sitten, tuskailtiin seksiin ja seurusteluun liittyvien pulmien ja konfliktien parissa. Monet ongelmat ovat nykyisin erilaisia, mutta menneisyyden tarkastelu auttaa meitä paremmin ymmärtämään, mistä vanne nykyisin puristaa.
Millaista seksiä ja seurustelua 1900-luvun alkupuolella harrastettiin? Kysyimme asiaa arjen historiaan perehtyneeltä Helsingin yliopiston dosentilta Teemu Keskisarjalta. Seksiä ja irtosuhteita riitti myös ennen Tinderiä. Keskisarjan mukaan sukuvietti on riivannut tasaisesti ihmisiä vuosikymmenistä toiseen. Eri standardit seksin ja seurustelun suhteen olivat sata vuotta sitten kuitenkin vielä vahvemmat.
“Nuorukaiselle seksikokemukset olivat kunnia ja neitokaiselle häpeä. Toisaalta kylät ja kaupungit tarvitsivat Pohjantähden Aune Leppäsen kaltaisia hahmoja. Kevytkenkäisiä naikkosia, jotka helpottivat monen uroon painetta ja hyötyivät siitä vähän rahaa, mutteivat kuitenkaan olleet ammattihuoria”, Keskisarja pohtii.
Valtasuhteet sukupuolien välillä ovat aina olleet seksin ja seurustelun keskiössä. Esimerkiksi Tampereella 1920–1930-luvulla tehtaantyttö joutui pokkuroimaan moneen suuntaan.
“Sanoisin, että epätasa-arvo meni kuitenkin enemmän varallisuuden kuin sukupuolen mukaan”, Keskisarja kertoo ja täsmentää, että eroavaisuudet yläluokan ja työväen harrastamassa seksissä ovat olleet pikemminkin materiaalisissa puitteissa kuin erilaisessa kulttuurissa tai suhtautumisessa.
“Toki yläluokka on Suomessa yrittänyt käyttäytyä säädyllisemmin, vaihtelevasti onnistuen. Rikkailla oli ensinnä varaa ostaa alusvaatteita ja rakentaa väliseiniä. Työväenmurjuissa oli meininki alastomampaa ja raadollisempaa.”
Suomessa on eittämättä aina vallinnut jonkinlainen moraalinen tavoitetila, jonka raameissa seurustelun ja seksin tulisi tapahtua. Seurustelu oli kuitenkin tavallista myös 1900-luvun alkupuolella. Keskisarja kuvaileekin, että onnekkailla saattoi olla yhden yön juttuja, mutta toisaalta uskovat parit saattoivat, kuten nykyisin, “tömähtää suoraan naimisiin, jos siltä tuntui.”
Seksuaalista hyvinvointia edistävän Sexpo-säätiön seksuaaliterapeutti Henriikka Sundell on samaa mieltä siitä, että aiemmin seksiä sääteli ennen kaikkea kristillinen moraalikoodisto.
“Tämä ei välttämättä tarkoita, etteikö seksiä olisi pidetty sinällään tärkeänä ja arvokkaana asiana – väylät seksuaalisuuden toteuttamiseen vain olivat rajallisemmat.”
Sundellin mukaan ehkäisykeinot olivat olemattomia 1900-luvun alkupuolen Suomessa, ja niin kutsutut varmat päivät, yhdynnän jälkeinen peseytyminen sekä keskeytetty yhdyntä olivat keskeisimmät keinot välttää ei-toivottua raskautta. Poikkeaako seksin harrastaminen tänä päivänä siitä, millaista se oli sata vuotta sitten?
“Seksiä on harrastettu siellä, missä on löydetty rauhaa ja yksityisyyttä: heinäladoissa, aittojen ylisillä, porttikongeissa sekä puistoissa. Koska homoseksuaalisuus oli Suomen lainsäädännössä rikos vuoteen 1971 saakka, erityisesti miesten välisen seksin on täytynyt tapahtua salaisissa piilopaikoissa, kuten käymälöissä tai metsän siimeksessä”, Sundell vastaa.
Kuva Ruslan Grigoriev / 123RF
Vaikka Suomessa ei juurikaan tunnettu käsitteenä järjestettyjä avioliittoja, 1800-luvulla ja myöhemminkin rakkaus ja erotiikka olivat harvoin pääasiallisia syitä mennä naimisiin. Lapsiavioliittoja ja pikkutyttöjen kaupustelua ei ollut, ja tästä sopii suoda kiitos luterilaisille moraaliarvoille ja ehkä myös ruotsalaisille laeille. Avioliitto normina oli useimmiten järkevä ratkaisu osana perheen työnjakoa. Erityisesti taloudelliset syyt hoputtivat liittoihin, myös ylemmissä säädyissä.
Avioerojakin tapahtui, mutta ne olivat Keskisarjan mukaan hankalia juttuja niin maallisesti kuin kirkollisestikin.
”Ahdistavia kysymyksiä siellä tivattiin. Aviorikos vaikutti asianhaarana avioliiton purkautuessa, huorintekijä oli siis syyllinen.”
Kristillisen perinteen mukainen avioliitto on tarkoitettu loppuelämäksi, mutta on hyvä tiedostaa, että loppuelämä esimerkiksi 1800-luvulla merkitsi erilaista aikaa kuin 2010-luvulla. Kumppanit kuolivat usein, naisia erityisesti synnytyksissä ja miehiä sodissa. Neitsyys ei myöskään ollut niin keskeistä kuin jälkeenpäin saattaisi olettaa, sillä monet jäivät leskeksi nuorena ja menivät uudelleen tai useamman kerran naimisiin.
Yhden arvion mukaan pariskuntien keskimääräinen yhdessä vietetty aika keskiaikaisessa Euroopassa oli alle kymmenen vuotta. Se ei ole kovin kaukana keskimääräisestä avioliiton kestosta 2010-luvulla Suomessa, mikä on noin 9 vuotta. Kun pitkään yhdessä olleet pariskunnat turvautuvat parisuhdeneuvontaan kipuillessa sen kanssa, että seksi on erilaista kuin kymmenen vuotta sitten, niin kyseessä on tosiaan melko uusi sosiaalinen ongelma ihmiskunnan historiassa.
Seksuaalivähemmistöillä oli epäilemättä vaikeaa maailmassa, jossa vähemmistöjen oikeuksista puhuminen siinsi vielä kaukana tulevaisuudessa. Esimerkiksi homoseksuaalisuus oli Suomessa laitonta aina vuoteen 1971 asti. Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan poliisi ei häirinnyt hissukseen eläviä poikapareja. Ne melko harvinaiset oikeusjutut, joissa homoseksuaalisuutta käsiteltiin, koskivat usein miesprostituutiota, alaikäisten ahdistelua tai muuta häiriökäyttäytymistä.
Heterosuhteissa tai avioliitoissa pettämisestä ei joutunut linnaan, mutta mahdollisesti liemeen, jos avioeroprosessi äityi aggressiiviseksi. Vaikka H&M:n bikinimainoksia ja niiden mukana tulleita ulkonäköpaineita ei ollut, niin kuukautiset ja naisten seksuaalisuus olivat kovin vaikeita, outoja ja julkisuudesta piiloteltavia asioita ennen kuin seksistä alettiin puhua julkisesti vasta 1960- ja 1970-luvuilla. 1900-luvun alkupuolella seksiä sai harrastaa heterona ja avioliitossa. Minkäänlainen runkkailu tähän yhtälöön ei kuulunut, vaikka epäilemättä moni veti käteen huolimatta sen syntisyydestä. Seksuaalivalistus 1900-luvun alun Suomessa keskittyi “itsesaastutuksen kitkentään”, kuten Keskisarja asian tiivistää. Opaskirjoja asioista toki löytyi, mutta enimmäkseen oltiin ensikädentiedon ja kuulopuheiden varassa.
Väestönkasvu alkoi Suomessa taittua 1920-luvulta eteenpäin kaupungistumisen ja uuden maailmankuvan vuoksi. Kolmilapsisesta perheestä alkoi tulla normi, ja lapsikuolleisuus väheni dramaattisesti terveydenhuollon ja hygienian parantuessa. Ehkäisyvälineitä alkoi saada apteekista, jos sellaisia kehtasi kysellä. Vaikka raskaaksi tultiin epäilemättä edelleen nopeammin ja useammin kuin oli ehkä tarkoitettu, lapset olivat ennen kaikkea tärkeä elämänsisältö ja rikkaus.
“Korvikkeena ei vielä ollut internetin hedonistista itsetyydytyskulttuuria”, Keskisarja pohtii.
“Korvikkeena ei vielä ollut internetin hedonistista itsetyydytyskulttuuria”, Keskisarja pohtii.
Iso muutos yhdyntöjen aloittamisiässä alkoi tapahtua suurten ikäluokkien varttuessa. Kun vuosina 1937–1941 syntyneet harrastivat ensimmäisen kerran seksiä noin 20-vuotiaina, niin vuosina 1987–1991 syntyneet tekivät ensimmäisiä haparoivia moovejaan noin 16–17-vuotiaina.
Vanhassa Suomessa seksin tuli pääsääntöisesti olla avioliiton sisäinen asia, mutta tämä käsitys alkoi murtua jo 1960-luvulta eteenpäin seksuaalisen vapautumisen myötä. Sukupuolten välinen tasa-arvo, tai ehkä ennemmin käsitys siitä, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia, alkoi olla vallitseva ajattelutapa Euroopassa oikeastaan vasta 1960- ja 1970-luvuilla.
Miesten ja naisten välillä vallinnut seksuaalisen vallan epätasapaino alkoi murentua nopeasti, ja rakkaus nousi keskiöön. Tultaessa 1980-luvulle avioerojen määrä taas kasvoi merkittävästi, jolloin avioliittoja pystyi hakemaan ilman molempien suostumusta. Avioerojen yleistyminen, syntyvyyden vähentyminen ja 2010-luvulla puhututtanut seksin harrastamisen väheneminen on nähty huolestuttavana kehityksenä. Olihan avioliitto sata vuotta sitten eräänlainen yhteiskunnan perusyksikkö ja tukipylväs, jonka ei pitänyt antaa hajota.
Ilmiötä on selitetty sillä, että modernin elämän arki on niin kiireistä ja stressaavaa, että muuttunut työn ja arjen luonne vie huomiota pois omalta kumppanilta. Seksin kuuluminen vain avioliittoon on menettänyt moraalisen argumenttinsa jo ajat sitten. Seksin harrastamisen väheneminen, useammin eroon päättyvät avioerot sekä ylipäänsä harvemmin naimisiin meneminen on tuskin vain negatiivista kehitystä. Asiaa voi katsoa myös niin, että entistä herkemmin epätyydyttävät avioliitot voidaan purkaa ja ihmiset voivat harrastaa myös vähemmän, mutta parempaa seksiä.
Kuva Rui Santos / 123RF
Parisuhteen normi on tällä hetkellä useat peräkkäiset kahden henkilön väliset suljetut seurustelusuhteet, joissa ideaali on tapailla ja harrastaa seksiä vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan. Normit eivät toki kaikille sovi, ja aina joillakin on suurempi vaikeus sopeutua monogamiseen seurusteluun kuin toisella. Onhan meissä aamu- ja iltaihmisiäkin.
Väestöliiton seksologiaan ja seksuaalisuuteen erikoistunut tutkija Osmo Kontula kirjoittaa Perhebarometri 2013 – Yhdessä vai erikseen -raportissa, että vapaus harrastaa seksiä miltein miten päin vain on myös herättänyt 1980- ja 1990-lukujen sukupolvissa eräänlaisen romantiikan renessanssin.
“Tämä ajan hengen kannalta ristiriitaiselta vaikuttava tulos selittyy osin sillä, että ihmiset ovat solmineet entistä enemmän peräkkäisiä suhteita. Suhteet ovat sangen uskollisia, mutta entistä lyhyempiä. Jos yksi suhde ei tuota toivottua tunne- ja seksuaalista tyydytystä, sitä siirrytään hakemaan seuraavasta suhteesta.”
Miksi nykyään sitten harrastetaan vähemmän seksiä kun se kerrankin olisi helpompaa kuin koskaan aiemmin? Onko internet niin hyvää viihdettä itsessään, että Netflix and chill -treffit sananmukaisesti tarkoittavat – pitsan syömistä ja Netflixin katselua?
Hiljattain ilmestyneessä kirjassa The Story of Sex Pariisin Descartes-yliopiston seksologian johtaja Philippe Brenot esittelee teoriaansa parisuhteiden ja seksuaalisuuden kehittymisestä läpi ihmiskunnan historian. Brenot’n mukaan seksi, parisuhteet ja romantiikka eivät ole varsinaisesti koskaan olleet vakiintuneita ja tai valmiita malleja, vaan pikemminkin opittuja tapoja ja kulttuureja. Brenot väittää että seksi ja parisuhteet muuttuvat myös sitä myötä millaiselle tiedolle ja kuville me altistumme.
Porno antaa tällä hetkellä vahvimman visuaalisen kuvaston sille, millaista seksin tulisi olla. Tätä kuvastoa me yritämme omassa seksissä imitoida. Pornosta ja seksualisoituneesta mediasta tulevat “tavoitteet” saattavat latistaa itse sekstailua, koska emme pysty saavuttamaan pornon ja mainosten epätodellista kuvastoa. Pornon negatiivisista tai positiivisista vaikutuksista löytyy erilaista tutkimustietoa, mutta pornon helpolla saatavuudella ja avoimemmalla suhtautumisella seksiin on arvioitu olleen merkitystä suuseksin yleistymiseen tavisten makkareissa. Myös erilaisia fetissejä ja seksin harrastamisen alakulttuureja syntyy jatkuvasti lisää, missäpä muuallakaan kuin internetissä.
Entä meidän suomalaisten oma heritage-seksi? Onko meissä mitään omaperäistä? Henriikka Sundellin mukaan eipä juuri ole, ainakaan eurooppalaisittain verrattuna, mutta jotain kuitenkin.
Entä meidän suomalaisten oma heritage-seksi? Onko meissä mitään omaperäistä?
“Suomalaiset ja Suomessa asuvat nuoret vaikuttavat aloittavan seurustelun melko nuorella iällä, keskimäärin 12–14-vuotiaina. Tämä voi olla eräs erityispiirre joihinkin Euroopan maihin verrattuna. Seurusteluun ja suhteiden solmimiseen liitetään kulttuurissamme paljon positiivisia ominaisuuksia. Seurustelukumppanin katsotaan usein tuovan iloa, läheisyyttä ja seksuaalista kipinää kaikenikäisten elämään.”
Sundell jatkaa kertomalla että erityistä suomalaisessa ja eurooppalaisessa seurustelukulttuurissa on se, että kumppani saadaan yleensä valita hyvin vapaasti eikä vanhempien tai lähipiirin mielipiteellä ole kovin suurta merkitystä.
“Maa-, alue- ja perhekohtaisia eroja on Euroopan sisällä valtavasti siinä, miten seurusteluun suhtaudutaan ja millaisia odotuksia sille asetetaan. Suomessa seurustelun ei yleensä odoteta johtavan kihlaukseen, avioliiton solmimiseen tai suhteen rekisteröimiseen kovin nopeasti.”
Internet ja porno toivat kokeilevan seksin kulttuurin Suomeen. Itsetyydytyksen määrä on kyselytutkimusten mukaan kasvanut, kuten myös naisten keskinäinen seksi. On vaikea ennustaa mihin suuntaan tämä kaikki tulee menemään.
Onko tulevaisuus enemmän polyamorian ja ei-monogamisten suhteiden aikaa vai tuleeko seksuaalinen konservatismi kokemaan oman renessanssinsa? Yksi asia on kuitenkin varmaa: seksin ja seksuaalisuuden pulmallisuudesta tulemme tuskin koskaan vapautumaan.
SUOMI-SEKSIN VAIHEITA
1906 Suomen suurruhtinaskunnassa naiset saavat äänioikeuden ja senaatille jätetään yli 10 000 kansalaisen anomus prostituution lopettamiseksi.
1918–1919 Sisällissodan aikaan kuppa on huippulukemissa.
1919 Lateksikondomi keksitään maailmalla, mutta kondomin käyttö yleistyy Suomessa vasta 1930-luvulla.
1920 Tom of Finlandin luoja, Touko Laakso syntyy.
1920-luku Avioliiton ulkopuolinen seksi ei ole enää rikos, joskin siitä ei ollut sakotettu 1800-luvun lopun jälkeen.
1945 Sodan jälkeen sukupuolitaudit ovat jälleen nousussa ja syntyvyys kasvaa huimasti.
1948 Uskottomuus avioliitossa ei enää ole rikos, vaikka siitä ei juurikaan enää nostettu syytteitä avioerojen yhteydessä.
1962 Ensimmäiset ehkäisypillerit tulevat Suomeen.
1969 Naimattomat saavat yöpyä samassa hotellihuoneessa.
1970 Abortin saa myös sosiaalisten ja psyykkisten syiden perusteella.
1971 Homoseksuaalisuus ei ole enää rikollista.
1974 Seta ry perustetaan.
1981 Homoseksuaalisuus poistetaan sairausluokituksesta.
1986 Sukupuolten välinen tasa-arvo tulee lakiin.
1992 Sexhibition-messut järjestetään ensimmäistä kertaa.
1994 Raiskaus avioliitossa kriminalisoidaan
2009 Luterilainen pappi ilmoittaa julkisesti olevansa lesbo.
2010 Polyamoria alkaa puhututaa Suomessa.
2012 Deittisovellus Tinder julkaistaan.