Minä, huora
Se tärähti palleaan.
”Huora!”
Olin hätistellyt limanuljaskaa ystäväni kimpusta pois tovin. Miehen päähän ei mennyt, että suomalaiskaunotar viihtyi tanssilattialla yksin.
Kun löysin ukon käpälöimästä tavaroitamme, vereni kuohahti. Kehotin häntä painumaan pois. Mies hiiltyi.
”Mun nenille ei espanjalaiset huorat hypi! Mä en puhunut sulle vaan kaverillesi, huora, ymmärrätkö?”
En ymmärtänyt. Kukaan ei koskaan ollut huoritellut. Siihen asti olin onnistunut välttämään julkeimmat idiootit. Löin lisää vettä myllyyn ja ilkuin urveloa. Herra tajusi ”espanjalaisen” tytön puhuvan ranskaa sujuvasti. Tovin räksytettyäni hän häipyi.
Jos loukkausarsenaali rajoittuu prostituoiduksi vertaamiseen, taannun raivottareksi. Löin vyön alle miehen omilla aseilla, myönnän. Olisiko hän muuttanut käytöstään, jos olisin selittänyt huorittelun halpamaisuuden? Kenties ideaalimaailmassa, mutta käytännössä moukka on moukka.
Yökerhon niljake ei ollut ainoa laatuaan puolen vuoden Ranskan-vaihtoni aikana. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän vihellettiin perään, nuoltiin katseilla päästä varpaisiin, tuijotettiin, ehdoteltiin. Ja huoriteltiin, kun saatiin pakit.
Raitiovaunussa kaunista ystävääni häiriköinyt mies ei ollut mielissään, kun ärähdin.
”Yeah yeah I fuck you I fuck you”, neandertaali ölisi.
Siinäkin on jotain totaalisen väärää, kun mies astuu keskellä päivää kasvoihin kiinni ja uhkaa raiskata. Kyseinen avohoitopotilas oli poikkeus, mutta kohtaamisen kuumottavuuteen kulminoitui häiriköinnin ällöttävyys.
Lopulta kävelin öisin kotiin pippurisuihke taskussa.
Koko Erasmus-aikani ei kulunut solvauksia väistellessä, ja suurin osa maailman miehistä käyttäytyy erinomaisesti. Silti vaihdon jälkeen mietin, mikä huorittelussa viehättää.
Huora on helppo leiskauttaa – sillä nollaa kaiken. Sanaan tiivistyy halveksuntaa, syrjintää, päälle sylkemistä. Huora on likainen, tabu, saastaisin ja alhaisin. Sanan kivuliaisuutta ei voi ymmärtää ennen kuin se resonoi omalla tärykalvolla.
Jätä ne omaan arvoonsa, kaveri neuvoi. En jätä. Aion vastustaa huorittelua kiihkomielisesti kuin maallikkosaarnaaja.
Tänäkin lukuvuonna monet yliopistoltamme lähtevät vaihtoon ja tänne virtaa ulkomaalaisia opiskelijoita. Tampereen toivot, vaalimmehan käytöstapoja? Sekä naiset että miehet osaavat olla urpoja, mutta opetellaan kestämään tappiot arvokkaasti.
Kirjoittaja kammoksuu vitseiksi verhottuja loukkauksia ja nostaa keskisormensa hävyttömyyksien huutelijoille.