Jakartassa köyhän koti on kadulla
Harva paikka on yhtä tärkeä kuin oma koti, jossa saa olla rauhassa ja rentoutua. Indonesiassa oma asunto jää monille vain haaveeksi. Väestöluvultaan maailman neljänneksi suurimmassa maassa noin 28 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella, 0,50 eurolla päivässä.
Moskeijan kutsu sekoittuu tasaiseen sateen ropinaan tunkkaisen kuumassa ja kosteassa ulkoilmassa. Maailman suurimman muslimimaan pääkaupungissa, Indonesian Jakartassa, pankkirakennuksen katoksen alta juuri herännyt viisihenkinen perhe pesee kasvonsa likaisessa vesilätäkössä ennen aamurukousta. Islamissa kehotetaan pesemään kädet ja jalat puhtaassa vedessä saippuan kera ennen rukoushetkeä, mutta sellaista herkkua ei tälle perheelle ole ollut tarjolla pitkään aikaan. Jakartan kodittomat ovat tottuneet heräämään hiestä nihkeinä, kulkukoirien ja haisevien roskakasojen keskeltä.
Rukouksen jälkeen on aamupalan vuoro. Perhe jakaa keskenään eiliseltä iltapalalta jääneitä tofupaloja ja kourallisen riisiä.
”Minä en syö iltapalaa kovin usein, jotta lapsilleni jäisi enemmän ruokaa. Allah auttaa minua jaksamaan”, sanoo perheenäiti Lina, 37. Perheellä ei ole tietoa virallisesta sukunimestään.
Aamupalan voimin on jaksettava kerätä roskia Jakartan kaduilta koko päivä. Myymällä roskien seasta löytyneitä lasi- ja muoviastioita sekä pahvia perhe tienaa keskimäärin kolme-neljä euroa päivässä. Toisinaan jopa viisi euroa, sillä roskia kerätään nykyään koko perheen voimin. Tyttäret Sanita, 16, Sauki, 14, ja Sakinah, 10, jättivät koulun kesken ja auttavat nyt vanhempiaan tienaamaan enemmän rahaa.
”Kävin peruskoulua kuusi vuotta, mutta lopetin kesken. Minua ja siskojani kiusattiin, koska asumme kaduilla ja vanhempamme keräävät roskia. En viihtynyt siellä”, Sanita sanoo.