Jakartassa köyhän koti on kadulla

Dedi pitää itseään onnekkaana moniin muihin verrattuna, koska hänellä on kaupungin laidalla kuuden neliömetrin kokoinen vuokrahuone, jonka hän jakaa siskon miehen kanssa. Huoneen vuokra on noin 13 euroa kuussa, ja toisinaan Dedi joutuu lainaamaan rahaa vuokraan pomoltaan.

Hän on iloinen siitä, että kaksi hänen viidestä lapsestaan eivät ole lopettaneet peruskoulua kesken.

”Yksi pojistani haluaa isona poliisiksi. Olen kyllä kiitollinen kaikesta, mitä minulla on”, Dedi sanoo ja vetää viimeiset henkäykset tupakastaan.

Dedi ei muista joutuneensa selkkauksiin Jakartan poliisin kanssa, vaikka poliisi valvoo tiukasti kerjäläisiä ja köyhiä. Viereisellä kadulla kerjäävällä Asepilla, 30, on toisenlaisia kokemuksia.

”Olen ollut putkassa pahimmillaan kolme kuukautta. Hallitus lähettää poliisiratsioita siivoamaan kerjäläisiä Jakartan katukuvasta. Sitten ne vievät putkaan ja pitävät siellä, kunnes on varaa maksaa 300 000 Indonesian rupiaa, eli noin 20 euroa. Ei minulla ole sellaisia rahoja”, Asep sanoo.

Hän suhtautuu epäluuloisesti kaikkiin häntä lähestyviin ihmisiin, osittain siksi, että monet nauravat hänen syntymävammalleen  ̶  häneltä puuttuu toinen käsi ja jalka lähes kokonaan. Osittain Asep on varuillaan, koska siviilipukuiset poliisit esittävät usein tavallisia kaduntallaajia, joiden tarkoituksena on todellisuudessa selvittää kerjäläisten olinpaikat ja viedä heidät putkaan.