Värillä on väliä

Martin Viljoenin mukaan Stellenboschin yliopistolla ei ole laajoja mainoskampanjoita, mutta yliopiston rekrytointitiimi työskentelee monien eri high schoolien kanssa. Vuosittainen mustien opiskelijoiden korkea osuus hakijoista on viestintäyhteyshenkilön mukaan todiste rekrytoinnin onnistumisesta, mutta haasteitakin löytyy.

”Yliopistojen valinnat virallisista kielistä luonnollisesti rajaavat koulutuksen saavutettavuutta. Yliopistomme virallinen kieli on afrikaans, mutta käytämme myös englantia opetuksessa. Käännös- ja tulkkauspalvelut tukevat oppilaiden erilaisia tarpeita.”

Afrikaans on afrikaanereiden eli valkoisten hollantilaisten jälkeläisten sekä värillisten käyttämä indoeurooppalainen kieli, jota puhuu eteläafrikkalaisista äidinkielenään 13 prosenttia. Osa mustista eteläafrikkalaisista mieltää afrikaansin apartheid-hallinnon käyttämäksi sortokieleksi.

Avoimien yliopisto-opintojen ideaa Viljoen kommentoi lyhyesti:

“Avoimen yliopiston malli ei ole osa Etelä-Afrikan julkisen korkeakoulutuksen rakennetta.”

Kapkaupungin yliopiston tutkija Jeremy Seekingsin mukaan apartheidin päättymisestä huolimatta eteläafrikkalaisilta vaaditaan oman etnisen ryhmän nimeämistä myös esimerkiksi hoidettaessa veroasioita ja rekisteröitäessä syntymiä. Tätä seikkaa ei ole mahdollista kiertää – jos kysymykseen jättää vastaamatta, virallinen taho laittaa rastin ruutuun.

”Etelä-Afrikka on viime vuosina tuonut itseään esiin monikansallisena ’sateenkaarivaltiona’ eikä ole niinkään rakentanut etnisistä ryhmistä riippumatonta identiteettiä”, kirjoittaa Seekings tutkimuksessaan Race, discrimination and diversity in South Africa. Hänen mukaansa suurin osa eteläafrikkalaisista muodostaa tuttavapiirinsä vain samaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa, ja monella esiintyy epäluuloja.