Ihastumista, menettämisen pelkoa ja Jumala – mitä rakkaus merkitsee?
Mitä rakkaus on? Miltä rakkaus tuntuu? Mitä kaikkea ylipäätään voi rakastaa? Tässä jutussa pohdimme erilaisten ihmisten kanssa rakkautta. Heillä rakkauteen liittyy ainakin ihastumista, pettymyksiä, poikaystäviä, luottamusta, lapsia, avopuolisoita, menettämisen pelkoa ja Jumala.
”Mulla on ollut kaksi avopuolisoa. Suhteet eivät olleet kovin pitkäikäisiä, mutta ehdittiin asua yhdessä. Olin silloin vähän päälle parikymppinen. Yhdessä oleminen nuorena oli vähän sellaista leikkiä.
En enää turvaudu ihmisiin. Olen entinen huumeidenkäyttäjä. Amfetamiinia, hasista ja marihuanaa. Sain hengellisen herätyksen, ja huumeet jäivät pois. En rakastanut huumeita, ne olivat yhtä helvettiä.
Nykyään rakastan sanaa. Rakkaus voi olla läsnä kaikessa taiteessa. Minä löydän sen kirjallisuudesta. Toisella kädellä luen raamattua ja toisella jotain muuta kirjaa.
Hyvän ja pahan taistelu on päällimmäinen johtoteema kirjallisuudessa. Voin rakastua vaikka kirjan henkilöön, samastua niin vahvasti kirjan hahmoon. Löydän kirjoista jatkuvasti tuttuja ihmisiä. Taru sormusten herrasta -romaanista olen löytänyt itseni ja velivainaani. Ero sanan ja ihmisen rakastamisen välillä on se, että ihmiseen et voi koskaan luottaa.
Viimeksi olen rakastunut kahteen ihmiseen, jotka eivät tiedä edes tänä päivänä että ovat rakkauden kohteita. Eikä mulla ole edes tarkoitus kertoa heille. Tuli vain niin hyvä olo, kun sai rakastaa. Tällainen rakkaus on varmempaa, ei ainakaan pety. Kiinteämpi suhde on epävarmempaa koko ajan. Kiinteistä suhteista opin, että ihminen voi olla petollinen.
Rakkauden pitäisi sisältyä joka hetkeen.
Olenkin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. En kaipaa nyt ketään, ehkä jopa välillä halveksin ihmisten rakkautta. Ihmissuhteissa täytyy käyttää naamioita.
Ihminen on vajavainen. Mihin tämä maailma on kallistumassa? Rakkauden nimissä tehdään hirvittäviäkin asioita. Ei esimerkiksi pedofilia mene mulle läpi rakkautena. Uskon silti rakkauteen vahvasti. On agape-rakkautta eli jumalallista rakkautta ja seksuaalista eros-rakkautta, jota on esimerkiksi aviopuolisoiden välillä. On sitten ihan sama, ovatko puolisot samaa sukupuolta vai ei. Lisäksi on ystävärakkaus ja ensirakkaus.
Jos rakkautta ei ole käytännössä, niin sitä ei ole teoriassakaan. Harrastan pienimuotoista diakoniatyötä ja annan rahaa avustuskohteille. Diakoniatyö on konkreettista rakkautta. Rakkaudessa on koeteltava jatkuvasti sitä, kuinka tosissaan siinä on mukana. Mitkä ovat motiivit?
Minulla on kasvattipoika. Meidän välillämme on rakkautta. Isäni ja äitini kuolivat molemmat syöpään. Autoin heitä loppuaikoina. Isä antoi selkään meille lapsena, vaikka mitään pahaa ei olisi tehtykään. Oli sekin kai eräänlaista rakkautta, rajojen antamista. Häntäkin oli oma isänsä kurittanut aika tavalla.
Ensimmäisen kerran tunsin rakkautta kansakoulun opettajaa kohtaan. Opettajalla oli angorakissa, Mosse nimeltään. Osoitin opettajalle rakkautta käymällä kalassa ja viemällä saaliin sille kissalle. Ei se opettaja varmaan tajunnut, että rakastaminen oli niin totista. Aina, kun ajattelikin tätä opettajaa, tuli lämmin olo rintaan.
Rakkauden pitäisi sisältyä joka hetkeen. Näen rakkauden eli sanan ideoissa ja asioissa. Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Rakkaudessa tärkeintä on luottamus. Sen takaisin saaminen on äärimmäisen vaikeaa.”
Ville, 58, entinen huumeidenkäyttäjä
”Rakastan äitiäni, poikaystävääni ja perheenjäseniäni. Rakas ihminen luo turvallisuuden tunnetta. Sellaisella erityisellä tasolla, ettei pysty edes kuvittelemaan, ettei niitä ihmisiä olisi. Rakkaus on sitä, että laittaa muiden tarpeet omien edelle.
Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä vähän yli puolitoista vuotta. Meillä menee todella hyvin. Parisuhteessa tärkeintä on luottamus, se että pystyy olemaan täysin oma itsensä toisen seurassa. Vaikka olisi ikäviäkin asioita, niin pitää uskaltaa avautua niistä. Täytyy uskoutua toiselle ja katsoa, pitääkö ihminen luottamuksen. Luottamus ja rakkaus voivat kasvaa sitä kautta. Seksi ja läheisyys kuuluvat parisuhteeseen. Seksi ei kuitenkaan ole tärkein osa suhdetta.
Rakkaus tuntuu koko kehossa. On kuin hehkuisi sen ihmisen seurassa. Sen, joka tuo parhaat puolet sinusta esiin. On ihan kuin pilvissä.
Rakkaus tuntuu koko kehossa. On kuin hehkuisi sen ihmisen seurassa.
Tunteista puhuminen on minulle helppoa. Uskon rakkauteen, olen toivoton romantikko. Luulen, että nuorista osa uskoo ja osa ei. Tilanne on varmaan sama kaikissa ikäluokissa. Rakkauden täytyy antaa tulla luonnostaan. Sitä ei saa pakottaa. Rakkauden eteen pitää nähdä vaivaa. Jos laiminlyö toista, pitää pyrkiä korjaamaan tilanne. Silloin punnitaan, kuinka vahvaa rakkaus alun perin olikaan. Rakkaus ei katso sukupuolta.
Jos rakastaa ihmistä oikeasti, sitä tulee rakastamaan aina, jollain tavalla. Jossain tilanteessa suhdetta ei kannata välttämättä jatkaa, vaan on parempi siirtyä eteenpäin.
Minulla on oikeastaan ollut kolme kunnon suhdetta. Ensimmäinen suhde oli sellaista: ”rakastan sua, joo joo”. Vasta toisen jälkeen tajusin, että ei se ensimmäinen ollut oikeaa rakkautta. Toisen kanssa ymmärsin, mitä se tunne oikeasti voi olla. Tajusin tämän ensirakkauteni oikeastaan vasta sen jälkeen, kun hän oli jo jättänyt minut. Suhteen päättyminen on vaikeaa ja aikaa vievää. Molempia osapuolia sattuu. Uskon, että kaikesta pääsee yli, mutta itse hetkessä ero tuntuu aika ylitsepääsemättömältä. Sydänsuruista tulee minulle kauhea päänsärky, ja reagoin itkemällä.
Empaattisuus ja luotettavuus ovat sellaisia piirteitä, joihin tunnen vetoa. Ulkonäköön ensin ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan. Kaikki ovat kuitenkin lopussa kurttuisia.”
Jenna, 17, lukiolainen
”Rakkaus on sitä, että jotkut kaksi tykkää toisistaan hirveän paljon. Tietysti äiti ja isä rakastavat toisiaan. Jos ei rakasta toista, ei kannata mennä naimisiin! Kyllä minä rakastan äitiäni ja isääni.
Näytän rakkautta vanhemmille halailemalla niitä paljon. Ja annan äitienpäivä- ja isänpäivälahjat. Olen myös kiltti. Jos vaikka niiden kynä tipahtaa, niin nostan sen. Silloin välittää, mutta ei se kuitenkaan tarkoita rakastamista. Se on vähän eri asia.
Ei koulussa ainakaan kauheasti puhuta rakkaudesta. Meidän luokkalaisetkin on kyllä jo joskus rakastunut toisiinsa. Ne ovat ihastuneet, mutta se ihastuminen vaihtelee aika paljon. Tiedän sen, kun ne kertovat minulle siitä. Pojista mä en tiedä. Tytöt juttelevat tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa.
Pitäisi kai kertoa ihmisille, jos on ihastunut. Ei sitä kuitenkaan ihan heti ensimmäiseksi kannata kertoa.
En ole ihastunut. Enkä tiedä, onko joku ihastunut minuun. Mistä minä voin sen tietää? Pitäisi kai kertoa ihmisille, jos on ihastunut. Ei sitä kuitenkaan ihan heti ensimmäiseksi kannata kertoa.
Voi rakastaa myös karkkia, mutta minä olen juuri nyt karkkilakossa.
En tiedä, menenkö itse naimisiin, se riippuu elämästä. Siitä, miten se menee. Ei naimisiin ole pakko mennä. En osaa sanoa millaisen ihmisen kanssa menisin naimisiin. Kyllä sen ihmisen mukava pitää olla. Ei kahdeksanvuotiaana ihan joka asiaa tarvitse tietää.
Uskon rakkauteen. Kun vaikka niitä omia luokkalaisia katsoo, niin kyllä se on olemassa.”
Sissi, 8, koululainen
”Tapasin suomalaisen vaimoni Münchenissä. Olimme töissä samassa paikassa. Minä ihastuin häneen ensin. Hän ei osoittanut vastakaikua, mutta olin sinnikäämpi. Se kannatti: muutimme kymmenen vuotta sitten Suomeen ja meillä on kaksi lasta!
Mitä on rakkaus? En ole vielä löytänyt vastausta. Rakkauden takia sinun täytyy uhrata itsesi ja luopua asioista toisten puolesta. Omaa egoa ja ylpeyttä täytyy työntää taka-alalle. Huomaan, että rakkauteen liittämäni sanat, kuten uhrautuminen, ovat negatiivisia.
On olemassa erilaisia rakkauksia. Yksi on nuori rakkaus, joka saa sinut tuntemaan itsesi kuolemattomaksi. Seksuaalinen rakkaus. Rakkaus puolisoiden välillä on hienovaraisempaa. Ei niin jännittävää, mutta oikeastaan voimakkaampaa. Sitten on rakkaus, joka minulla on lapsiani kohtaan. Se on aivan oma lajinsa. Pari vuotta sitten Tampereella kävi onnettomuus, jossa lapsi kuoli. Ymmärsin, että lapsen kuolema tekee rakkauden näkyväksi. Menetys olisi niin tuskallista, että se osoittaisi rakkauden suuruuden.
Englanniksi love-sanaa käytetään huolimattomasti. Sukupuolella ei ole väliä rakkauden kannalta. Filosofisesti ajattelen, että rakkautta on elävien olentojen välillä. Rahan tai vallan rakastaminen ei ole todellista.
Harrastan kuoroa ja koen saavani kuoroveljiltäni eräänlaista rakkautta vertaisuuden ja hyväksymisen muodossa. Laulaminen ja musiikki herättävät rakkauden kaltaisia tiloja. Musiikki voimistaa kaikkia tunteita. Suomalaisilla on paljon melankolisia lauluja. Sibeliuksen Sortunut ääni kuvastaa mielestäni sitä, kuinka vastakaiuton rakkaus saa laulun henkilön menettämään jopa puhekykynsä. Nuori rakkaus oli minulle sellaista, että en syönyt, enkä oikein pystynyt nukkumaan. Ei ihan Nuorta Wertheriä, mutta sinne päin.
Pyrin osoittamaan lapsilleni, että heidän vanhempansa rakastavat heitä, kävi mitä tahansa.
Erosimme aikanaan ex-tyttöystäväni kanssa ikävissä tunnelmissa. Sittemmin välimme paranivat. Rakastan häntä edelleen, mutta aivan eri tavalla kuin seurustellessamme ja eri tavalla kuin vaimoani. Realismi parisuhteessa on rakkautta. Ongelmia ei voi lakaista maton alle. Rakkaus voi kääntyä vihaksi, koska käsitämme voimakkaan tunteen mielessämme väärin.
Pyrin osoittamaan lapsilleni, että heidän vanhempansa rakastavat heitä, kävi mitä tahansa. Jos he mokaavat, voimme olla vihaisia, mutta rakastamme heitä silti. Heillä on aina paikka, johon palata. Lapseni ovat 14- ja 12-vuotiaita. He ovat kohta siinä iässä, että he tuovat heiloja näytille. Odotan innolla heidän ensirakastumisiaan. Voin yrittää vaikuttaa seurusteluun jonkin verran, mutta lopulta heidän täytyy kokea asioita itse ja tehdä omat virheensä.”
Benjamin, 45, it-insinööri