Faktatutka: Onko tieteen yleistajuistaminen epäilyttävää puuhastelua?
”Toisilla aloilla kansantajuistamiseen kannustetaan, toisilla sitä pidetään epäilyttävänä puuhasteluna, todelliselle tutkijalle sopimattomana harrastuksena.”
Näin biologi, kirjailija ja toimittaja Tiina Raevaara kirjoittaa tieteen yleistajuistamisesta kirjassaan Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle (Vastapaino 2016).
Raevaara määrittelee yleistajuisen tieteen sisällöksi, joka pohjautuu tutkimustietoon mutta pyrkii välittämään sitä muille kuin alan tutkijoille. Yleistajuinen tiede on usein tekstiä, mutta se voi Raevaaran mukaan olla muutakin, kuten blogi tai kuvakirja.
Mistä ennakkoluulo yleistajuisen tieteen höttöluonteesta oikein johtuu? Raevaaran mukaan perimmäistä syytä siihen on vaikea tietää. Hän pohtii, että yleistajuistamiseen käytetyn ajan ajatellaan ehkä olevan pois tutkimuksesta. Toisaalta kyse voi olla alan käytännöistä, jopa yksittäisistä ihmisistä.
”Paljon on kiinni tieteenalalle pesiytyneestä kulttuurista: jos kokeneet tutkijat ovat itse yleistajuistaneet, kirjoittaneet vaikkapa tietokirjoja ja esiintyneet julkisuudessa, asiasta tulee sosiaalisesti sallittua muillekin alan tutkijoille. Tilanne, jossa vaikkapa laitosta johtava professori suhtautuu erittäin kielteisesti yleistajuistamiseen, on painajaismainen.”
Yleistajuistamisessakin on toki sudenkuoppansa. Kirjassaan Raevaara varoittaa esimerkiksi tulkintavirheistä ja epäselvästä tekstistä. Laadukkaassa yleistajuistamisessa Raevaara näkee kuitenkin vain hyötyjä.
”Ei voi olla millään tavoin hyödyllistä, että esimerkiksi yhteiskunnallinen keskustelu jättää sivuun osan tieteenaloista tai että tieteen edistysaskeleet pysyvät piilossa. Yleistajuistaminen takaa senkin, että voimme keskustella modernista tieteestä sujuvasti suomeksi.”