Kirjoitin paskaa, tuhannet uskoivat
Jo 20 minuutin keskustelu homoseksuaalin kanssa kääntää tasa-arvoista avioliittolakia vastustavan pään. Tämä Science-lehden vuosi sitten joulukuussa julkaisema tutkimustulos oli kuin ventovieras olisi piffannut bussilipustani puuttuvan 50-senttisen: yllätys, joka valoi uskoa ihmisiin. Pistin hyvän kiertämään ja kirjoitin tutkimuksesta uutisen Tiede-lehden verkkosivuille.
Harmi vain, että tutkimustulos oli väärennetty. Se minulle selvisi vasta puoli vuotta myöhemmin.Vilungin huomasivat kaksi väitöskirjatyöntekijää. He toistivat kokeen, mutta paljon vaisummin tuloksin. Muutkin seikat Sciencen tutkimuksessa alkoivat epäilyttää.
Kun he ottivat yhteyttä tutkimusta valvoneeseen professoriin, selvisi, että varsinainen tutkija oli ”hukannut” aineistonsa. Professori kertoi epäilyksistä Sciencelle, joka veti tutkimuksen takaisin.
Nuoret tutkijat olivat poikkeuksellisen rohkeita. Tiedevilpistä ei välttämättä jää kiinni tai ainakaan siitä ei seuraa mitään, kuten Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tuore tapaus osoittaa.
Sciencen tutkimusta ehti ennen takaisinvetoa silmäillä liki 45 000 ihmistä. Määrätön väkijoukko luki aiheesta blogeista, uutisista ja twiiteistä. Oma otsikkoni tavoitti pelkästään Facebookissa yli 13 000 ihmistä, jutun oikaisu vain murto-osan heistä. Välitin heille virheellistä tietoa. Silti toimin mielestäni oikein.
Tiedeuutisoinnin ongelma on, että toimittajan on liki mahdotonta arvioida tutkimusta kriittisesti. Tieteen luotettavuus on tiedeyhteisön vastuulla. Suomen puutteellinen järjestelmä, jossa vilppiepäilyjen tutkiminen kuuluu epäillyn työnantajalle, on ongelma koko tieteeseen nojaavalle yhteiskunnalle.
Oman juttuni osalta lohduttaudun sillä, että laajan tutkimusnäytön mukaan meidän on todella vaikea omaksua oman maailmankuvamme vastaista tietoa. Uutiseeni tarttuneet siis uskoivat homoliittoihin ja ihmisen kykyyn muuttaa mieltään jo ennestään – ja uskovat vielä huijauksen paljastumisen jälkeenkin.
Ainakin uskon niin.