Natseja jahtaamassa

Keskustelukulttuuri on nykyään sellainen, että jos ei säännöllisin väliajoin irtisanoudu rasismista ja ilmoita tuomitsevansa väkivaltaa ja natseja, niin se on käytännössä sama kuin olisi ollut itse Bergen-Belsenissä ampumassa juutalaisia. Välinpitämättömyys, se on nimittäin väkivaltaa.

Todetaan nyt siis heti kärkeen, että tuomitsen sekä natsit että väkivallan hyvin voimakkaasti.

Tiedon valtateillä käydään parhaillaan kiivasta taistelua kaduilla marssivia natseja vastaan. Moinen urheus on tietysti ihailtavaa, mutta keinot jättävät aika ajoin toivomisen varaa.
Perusongelma on siinä, että koska sivistyneellä ihmisellä voi olla tasan yksi mielipide natseista (natsit ovat pahoja ja natsit on tuomittava), on jokainen natsien vastustaja automaattisesti oikeassa ja hyvien puolella.

Ja kun on hyvien puolella ja hyvällä asialla liikkeellä, niin onko niillä keinoilla sitten niin väliä, no ei ole.

Ja kun on hyvien puolella ja hyvällä asialla liikkeellä, niin onko niillä keinoilla sitten niin väliä, no ei ole.

Esimerkkejä villistä natsien jahtaamisesta ovat mehevät somemyllytykset #hesegate ja #tissiviikko. Tunnettu Ylilauta-sivusto on näytellyt molemmissa keskeistä roolia.

Hesburger-hässäkän yhteydessä Ylilauta ehdittiin julistaa vihasivustoksi, mitä se ei ole, ja molempien “keskustelujen” yhteydessä varmistuttiin siitä, että Ylilaudalla käy lähinnä natseja.

Tissiviikon aikana Twitter-aktivistit ja toimittajat kävivät Helsingin Sanomia myöten sivustolla pöyristymässä ja hyperventiloimassa. Lopputulos oli moralistisessa julistavuudessaan lähinnä koominen ja naiivi.

Vielä kerran: vihapuhe on pahasta, ja kaikenlainen vainoaminen ja kiusaaminen on väärin, mutta pöyristyminen ja moralistinen lässyttäminen maailman pahuudesta eivät ikävä kyllä oikein johda mihinkään.

Saahan sillä tietysti hetkellisen oikeamielisyydestä kumpuavan endorfiiniryöpsähdyksen ja paljon tykkäyksiä somessa. Kyllä nekin aika pitkälle riittävät.