Valta on jo annettu pelolle

Kun tieto Turun veitsi-iskusta tuli julkisuuteen, alkoivat suomalaiset pian vakuutella itselleen ja toisilleen, ettei isku muuta meitä. Ihmisinä, kansana, yhteiskuntana. Kyse oli paitsi vakiintuneista repliikeistä, jotka järkyttävän tapahtuman yhteydessä tulee lausua, myös trauman hoidosta. Jotta pystyy jatkamaan elämäänsä, on säilytettävä jonkinlainen usko siihen, ettei maailma ole ajautumassa kohti väistämätöntä katastrofia. Siksi “me emme suostu pelkäämään” emmekä “anna pelolle valtaa”.

Reaktio on inhimillinen, mutta sen suhde todellisuuteen on hankala. Pelolle ei tarvitse antaa valtaa, sillä se on jo vallassa.

Pelko on poliittinen moottori. Kun ihmiset pelkäävät itsensä, lastensa ja tulevaisuutensa puolesta, heille on helppo myydä turvallisuutta.

Terrori-iskujen, luonnonkatastrofien ja muiden järkyttävien tapahtumien seurauksena syntyy poliittinen paine tehdä “jotain”. Parantaa turvallisuutta, kasvattaa viranomaisten valtuuksia, vahvistaa poliisia. Se, millainen vaikutus näillä toimilla on oikeasti turvallisuuteen, on epäolennaista. Tärkeintä on se, miten ne vaikuttavat yleiseen turvallisuudentunteeseen.

Siksi nyt kannattaa olla varuillaan. Kun takana on Turku ja edessä vaalit, tullaan Suomessa pian näkemään tavallistakin enemmän turvallisuudentunteeseen kohdistuvia vaikutuspyrkimyksiä. Poliittinen maaperä on nyt hedelmällinen sellaisille ajatuksille, joita vakaammassa tilanteessa pidettäisiin liian äärimmäisinä.

Tie on jo auki. Meille uskotellaan, ettei “pahin” tapahdu Suomessa, jos rajat laitetaan kiinni, uhkaavat ihmiset kootaan saarelle, poliisi aseistetaan raskaammin ja jokaisen yksityisyydestä uhrataan osa yhteisen hyvän puolesta.

Jos et halua antaa pelolle valtaa, älä äänestä ihmistä, joka haluaa omistaa pelkosi.