Hyötypuhe tekee meistä kaikista hapentuhlaajia

Suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on sellaista, että ihan sama, kuinka typerän ajatuksen on saanut päästään pinnistettyä, koska jos sitä tarpeeksi kauan ja riittävän kovaan ääneen toistelee, siitä tulee totta ja järkevä. Tällaisia valheita ovat esimerkiksi seuraavat väittämät: leikkaukset lisäävät hyvinvointia, Ilta-Sanomat on huolissaan ihmisten ulkonäköpaineista ja kuluva Vain elämää -kausi on sarjan paras.

Jo ennestään järjettömyyksiä täynnä olevaan maahanmuuttokeskusteluun on uinut mainio argumentti: humanitääristä maahanmuuttoa ei ole syytä tukea, koska siitä ei ole Suomelle mitään hyötyä. Havainto on täysin oikea. Utilitaristiselta kannalta tarkasteltuna ihmisten auttaminen on täysin järjetöntä, ellei siitä saa välitöntä hyötyä.

Turhia hapentuhlaajia ovat pitkäaikaissairaat, mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset. Syövät rahaa ja paskovat housuihinsa kestävyysvajetta.

Yhtä lailla hyödytöntä on hoitaa vanhuksia, jotka eivät tuota mitään, mutta joiden korisevien elintoimintojen ylläpitäminen kuluttaa järkyttäviä määriä yhteiskunnan varoja. Turhia hapentuhlaajia ovat pitkäaikaissairaat, mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset. Syövät rahaa ja paskovat housuihinsa kestävyysvajetta.

Hyötypuheessa, jota kuulee poliittisen, taloudellisen ja maahanmuuttokriittisen eliitin suusta, hyödyllisyys on konkreettinen, rahassa mitattava suure. Hyödyllisiä eivät ole esimerkiksi taide tai sivistys – paitsi jos niistä saa jotenkin taikinoitua yrityksen, joka voi myydä ihmisille jotain hyödyllistä, kuten vaikka älypuhelinsovelluksia, joilla voi mitata, kuinka kauan pystyy pitämään peukaloa puhelimen ruudulla (sellainen on ihan oikeasti ja sen nimi on Hold on!).

Ihmisten rinnastaminen hyödykkeisiin on häiriintynyttä ja kuumottavaa. Jos ihmisiä aletaan jakaa hyödyllisiin ja hyödyttömiin, miten voi olla varma, ettei itse joudu jossain vaiheessa hyödyttömien joukkoon? Seuraava askel hyödyttömyydestä on haitallisuus. Ja haitallisia, niitä ovat hyötypuhujien kannalta kaikki ne, joiden mielestä hyötypuhe ei ole hyödyllistä.