Sivistystä ja sivutuotteita
Kirjoitan kolumnia kirkasvalolampun alla. Selasin juuri päivän lehden. Kiertelin hyllyjä. Availin kirjoja sieltä täältä. Ajankuluksi. Illaksi valitsisin elokuvan.
Eilen kuuntelin täydessä Pietilä-salissa, kun Riikka Pelo puhui Finlandia-palkitustaan. Joulukuussa olin 22-Pistepirkon keikalla.
Jos pelaisin videopelejä. Kaipaisin kuvataiteelleni näyttelytilan. Haluaisin mitata verenpaineeni. Sekin onnistuisi.
Täällä kirjastossa. Ilmaiseksi. Meidän verorahoillamme.
Ylöjärven kunnan vapaa-ajanlautakunnan puheenjohtaja Pertti Johansson halusi kirjaston määrärahoja leikattavan. Hän paljasti tietämättömyytensä typistämällä kirjaston yliarvostetuksi paikaksi, josta keski-ikäiset naiset noutavat ilmaiseksi rakkausromaaninsa.
Kirjaston ensimmäinen tehtävä liittyy informaatioon. Kirjoihin. On aineiston valinta. Luettelointi. Kuvailu. Järjestäminen. Lainaustoiminta.
Koko hässäkkä sen vuoksi, että meillä kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet sivistykseen, tietoon ja kulttuuriin.
Se on sekä henkilökohtaisesti että maailmanlaajuisesti valtava asia. Sen Johansson unohti. Itsekin unohdan sen helposti, kuin itsestäänselvyyden, istuessani täällä ilmaisessa työtilassa, ergonomisesti harkitussa tuolissa.
Kirjasto on myös palvelukeskus. Pelaajat saavat videopelinsä. Vanhukset verenpainemittarinsa. Minä kirkasvaloni. Kodittomat internetin. Silti määrärahat olisi ilman muuta käytettävä ensin kirjoihin. Pidettävä kynsin ja hampain kiinni sivistyksestä, edes kirjastoissa.
Kirjastot vähentävät inhimillistä kärsimystä. Tänne tullaan ilman rahaa ja virkaa. Ollaan osa. Kulutetaan aikaa. Viihdytään. Sivistytään. Tutustutaan kulttuuriin. Meidän juuriimme.
Johanssonin kommentti oli tuohtuneen provokaatio. Hän usutti kirjaston ja urheiluseurat kilpailemaan samoista määrärahoista. Oli syystäkin huolissaan muun muassa lasten liikuntapaikoista.
Itseltäni puuttui lapsena urheiluharrastus. Koulukiusattuna liikuntatunteihin liittyvän häpeän kohtaaminen vielä vapaa-aikanakin olisi ollut liikaa.
Onneksi oli vaihtoehto. Istuin illat kirjastossa. Oli fiktiivisten hahmojen vertaistuki. Paljon vähemmän kärsimystä kuin ilman kirjastoa. Sivutuotteena syntyi vielä omaksuttua tietoa ja halua tietää lisää. Sivistystä.
Kirjoittaja haluaa sivistyä meidän verorahoillamme.