Kolumnit
3.10.2014

Kaksi hullua miestä

Titta Minkkinen, teksti

Kerrotaan, että Kalervo oli synkkämielinen, syrjäänvetäytyvä ja sekava mies. Hän maalasi irstaita ja väkivaltaisia kuvia, ja miestä riivasivat viinanhuuruiset näyt. Aikalaiset kammoksuivat Kalervon kuvottavia maa­lauksia. Omalla maallaan Kalervo oli syrjitty ja halveksittu mies.

Myös Kai oli synkkämielinen, syrjäänvetäytyvä ja sekava. Tunsin hänet henkilökohtaisesti. Kai kirjoitti harvalaatuisen hienoja lauluja eikä kysyttäessä osannut keskustella niistä. Myös Kai näki näkyjä. Mutta häntä ei halveksittu, hänet diagnosoitiin: lievä autismi ja psykoosi.

Molempien miesten kerrotaan kuolleen onnettomina viinaan. Ennen sitä Kalervo maalasi taulujansa ja Kai työskenteli mielenterveyskuntoutujana keittiöllä. Mies, joka kirjoitti erityisiä lauluja, oppisi näin arjenhallintaa ja työelämässä tarvittavia sosiaalisia taitoja. Hänestä tehtäisiin yhteiskuntakelpoinen, työtä tekevä mies.

 

Kalervo Palsan tarinan ja hänen kuviensa tunteminen kuuluvat nyt yleissivistykseen. Se tavallinen tarina. Kuolleista ylösnostettu väärinymmärretty nero. Hänestä tehtiin hurja elokuvakin. Kävin juuri katsomassa.

Kain laulut eivät soi radiossa eikä miehestä tehdä elokuvaa. Se tavallinen tarina. Lunastumaton lahjakas nuori lupaus. Tai ainakin luku mielenterveystilastossa.

Palsan kerrotaan itsekin rakentaneen tietoisesti taiteilijamyyttiään. Piirretään kuva miehestä, joka teki kuvia näyttääkseen halveksijoille, tullakseen kuolemattomaksi. Olisikohan Palsa suostunut sellaiseen kompromissiin, jossa hänen erityislaatuisuutensa olisi diagnosoitu ja lääkitty, yritetty parantaa hänestä pois? Millaisia kuvia terve, yhteiskuntakelpoinen Palsa olisi tehnyt?

 

Enkä väitä, että erikoislaatuisuuden halveksiminen olisi reilumpi tapa kuin sen medikalisoiminen. Ne ovat molemmat tehokkaita tapoja pienentää ihminen. Jälkimmäinen monelle ilman muuta myös pelastus. Kai pieneni silmissä. Oli lääkittynä ja kuntoutettuna enää tuskin edes varjo merkillisestä itsestään.

Romanttisen taiteilijamyytin toisintaminen on kuulemma kiusallista ja vanhanaikaista. Hulluuden mystifiointia. Silti: kuuntelisimmekohan me Kain lauluja nyt, jos hänen outouttaan ei olisi niin kovin väärinymmärretty niin kovasti yrittämällä sitä ymmärtää?

 

Kirjoittaja suosittelee Pekka Lehdon Palsa-elokuvaa. Teattereissa nyt.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"