Ääneen lukemisen tuntu
Virolaiskirjailija Arvo Valtonin novellissa Vihreäreppuinen mies (1968) asemahalliin ilmestyy eräänä päivänä nukkavieru mies, joka alkaa lukea kirjaa ääneen.
Hän ei lue tiedonantoa tai propagandajulistusta, vaan ihan tavallista neuvostosensuurin hyväksymää ajanvieteromaania.
Ihmiset eivät oikein tiedä, miksi, eikä virkakoneistokaan oikein ymmärrä. Ja pian perustetaankin kokonainen komitea käsittämään tätä käsittämätöntä tapausta.
Kun vihreäreppuisen miehen ääneen lukemista ei oikein voida kieltääkään, tapa huomataan pian toimivaksi, sivistäväksi, viihdyttäväksi ja rauhoittavaksi. Se halutaan ottaa haltuun.
Ääneenlukijoita ryhdytään kouluttamaan valtion puolesta, asiasta kirjoitetaan erityisiä ohjesääntöjä ja rakennetaan ääneenlukukorokkeita.
Maaliskuun ensimmäisenä keskiviikkona vietettiin maailman ääneen lukemisen päivää.
Päivän tarkoituksena on muistuttaa erityisesti lapsille ääneen lukemisen pedagogisesta, ajattelua, vuorovaikutustaitoja ja lukumotivaatiota rakentavista puolista.
Edellä mainitut ovat toki tärkeitä asioita, erityisesti näinä aikoina. Silti hyötyhorisontin katselulla on usein tapana myös latistaa, typistää ja sieventää.
Ääneen lukeminen on paljon muutakin kuin opetuksellinen toimenpide, eikä sen missään nimessä tarvitse olla sellainen.
Ainakin minun muistoissani ääneen lukemiseen liittyy erityisen paljon intiimiä ja hellää.
Iltasatumuistossa olemme äidin kanssa yhdessä herkistyneinä saman tarinan äärelle ja lähekkäin. Se on virittäytymistä, jakamista ja lähellä oloa eikä opettamista tai kasvattamista. Sellainen on korkeintaan sivutuote.
Esimerkiksi Tampereen kaupungin kirjastoissa järjestään usein tilaisuuksia, joissa kirjailijat lukevat teoksiaan ääneen.
Ainakin itselleni tällaiset kohtaamiset hyvin harvoin redusoituvat vain informaatioksi tai sivistäviksi toimenpiteiksi. Luetun kuunteleminen yksinkertaisesti tuntuu ihan eri paikassa kuin kirjan lukeminen yksin mielessään.
Valtonin satiirinomaisessa novellissa ääneen lukeminen koetetaan kahlita, tehdä siitä valtiokoneiston toimiva ja dynaaminen osa. Ehkä kyse ei kuitenkaan vain ole sen luontoisesta asiasta.
Koska juuri silloin vihreäreppuinen mies häviää asemahallista.