Puhalluskukkia ja jättiputkia
Tuijotan tapettia. Siihen on painettu puhalluskukan kuvia vaaleanvihreälle pohjalle. Valitsin uuden tapetin muutama vuosi sitten, kun asuntoon pääsi vesi katonrajasta kaatosateella ja koko seinä piti kuivata. Pakkaan tavaroita laatikoihin ja heitän ison osan pois.
Vuokrasimme ystävieni kanssa vanhan maatalon lähikunnasta. Aiomme nyt asua siinä ja kasvattaa maata.
Aamulla kerroin alakerran mummolle aikeistani muuttaa. Alkuun hän analysoi muuton muoti-ilmiöksi ja alkoi sitten muistella omaa nuoruuttaan maatalossa. Se kuulosti sankaritarinalta.
Kuinka hankalaa, työlästä ja vaarallista kaikki siellä oli.
Mummo varoitti tulesta. Se voisi karata kakluunista, jos sitä ei käsitellä oikein. Kekäleet putoaisivat ja sytyttäisivät puulattian. Tuli leviäisi hetkessä hirsiseinään ja siinä sitä sitten oltaisiin. Myös häkään on moni kuollut. Pellit pitää muistaa sulkea vasta, kun hiillos on sammunut kokonaan.
Hän kysyi, onko minulla mitään kokemusta sellaisesta. Myönsin, ettei oikeastaan ole. Häntä tuntui melkein hymyilyttävän ajatus paljasjalkaisesta kaupunkilaisesta epäonnistumassa maatalon asuttamisessa.
Talon pihaa ei ole hoidettu hetkeen, ja siinä kasvaa pirullinen haittakasvi. Kysyin kohteliaisuuttani mummolta, tietääkö hän jättiputkesta. Häntä hymyilytti. Hän kertoi sen valtaavan aggressiivisesti kaiken tilan kasvimaalta ja pellolta.
Jättiputki on ihmisellekin vaarallinen. Sen myrkky polttaa aurinkoisena päivänä ihoon palovammoja, aiheuttaa hengitysoireita ja voi silmään joutuessaan sokeuttaa.
Kasvi leviää kuin rutto ja on melkein mahdoton tappaa. Ei siitä mitään tulisi.
Olen asunut kerrostalossa kahdeksan vuotta. Alakerran mummo ainakin kolmekymmentä. Se taitaa olla turhan pitkä aika meille molemmille. Siirrän kirjahyllyn puhalluskukkatapetin edestä. Ei enää jälkeäkään vesivahingosta. Tekee mieli heittää kaikki tavara pois, säästän silti liian paljon. Alakerran mummo minussa taitaa valmistautua jo takaisinmuuttoon.
Mutta kaupunkilaista idealistia minussa ajatus vihaisesta ja hallitsemattomasta haittakasvista jopa tyydyttää salaa. Viikonloppuna repisimme jättiputkea juurineen irti maasta. Olisi ihan konkreettinen asia, jota kitkeä ja raivata. Että uusi saisi kasvaa.
Kirjoittaja ei viettänyt edes lapsuutensa kesiä maalla.