Opiskelija, onhan varmasti vaikeaa?

Koulutuspoliittinen huolehtijasi tässä terve. Haluaisin vähän vain kysellä, miten opintoihisi liittyvät asiat on hoidettu täällä yliopistossa. Tai oikeastaan: Onhan kaikki mennyt päin persettä? Olethan muistanut valittaa? Se kuuluu opiskelijoiden perusoikeuksiin.

Olen kohta opiskellut yliopistossa kuusi vuotta. Yhtä kauan olen päässyt vastailemaan kyselyihin ja osallistumaan keskusteluihin, joissa pohditaan opetuksen tasoa. Edelliseen kappaleeseen olen tiivistänyt sen yleisvaikutelman, jonka nuo keskustelut ovat jättäneet. Kun opiskelijaedustajat pääsevät ääneen, jokin on aina pahasti vialla. Opiskelijaa on taas kerran sorrettu, sorsittu ja syrjitty.

Kun opiskelijaedustajat pääsevät ääneen, jokin on aina pahasti vialla. Opiskelijaa on taas kerran sorrettu, sorsittu ja syrjitty.

Kuukausi sitten ainejärjestöni Facebook-ryhmässä pohdittiin, mitä yksikkö voisi tehdä paremmin, jotta useampi opiskelija saisi tarpeeksi opintopisteitä lukuvuoden aikana. Kesti viisi minuuttia, ja keskustelussa oli todettu, että ongelmana on kaikki. Siitä on helppo lähteä rakentamaan parannusehdotuksia.

Fuksi oppii nopeasti talon tavoille. Ensimmäisenä omana opiskeluvuotenani olin vielä syksyllä tyytyväinen ja innoissani. Jossain vaiheessa päähäni saatiin kuitenkin iskostettua, että kaikki voisi olla paljon paremmin. Ruokalakeskusteluissa uskottavuutta kerättiin huutelemalla äänekästä kritiikkiä.

Kaikkein pahinta on nimittäin se, jos joku kehtaa myöntää pitävänsä nykytilaa varsin hyvänä. Näin kävi edellä mainitsemassani Facebook-keskustelussa. Vastaus: tuollaista oman ylivertaisuuden korostamista ei täällä tarvita.

En väitä, etteikö yliopiston toiminnassa olisi oikeasti myös selviä ongelmia. Kehitettävää löytyy aina. Nykyinen valittamisen tapa on kuitenkin johtanut siihen, että uudistuksien tullessa opiskelijat ovat jo valmiiksi päättäneet, että mönkään se menee kuitenkin. Ehkä joskus mekin voisimme valittaa vähän vähemmän ja nauttia siitä, missä oikein olemme.