Mielikuvituksen jälkeinen aika
Jos satavuotias Suomi haluaisi katsoa elokuvia, se katsoisi Tuntematonta sotilasta. Koska Suomi olisi katsonut Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin tuntemattomat jo niin monta kertaa, kaipaisi se toki jotain uutta. Jotain tuoretta. Eli uuden Tuntemattoman. Ihan samalla juonella, mutta uusilla näyttelijöillä.
Televisiosta sille kelpaisivat tietenkin vain klassikot: Rintamäkeläiset, Metsolat ja herran tähden Kotikatu. Mainoskanaviltakaan ei kelpuuteta mitä tahansa hömppää, vaan vanhat kunnon Bumtsibum ja Kokkisota. Putouskin menee juuri ja juuri – onhan se varmaan viimeinen uusi ja hauska asia, joka Suomessa on keksitty.
Satavuotias Suomi arvostaisi myös sitä, että musiikkivuoden odotetuin hetki on se, kun Olli Lindholm tulkitsee televisiossa Tiktakia. Ja kuumin uusi yhtye on Profeetat, Elastinen ja Cheek yhdessä.
Kuten kaikki ovat kuulleet, politiikassa eletään totuuden jälkeistä aikaa. On kuitenkin yksi asia, joka on ehkä vielä pahempi: mielikuvituksen jälkeinen aika.
Kuten kaikki ovat kuulleet, politiikassa eletään totuuden jälkeistä aikaa. On kuitenkin yksi asia, joka on ehkä vielä pahempi: mielikuvituksen jälkeinen aika. Se, että menestyksen saavuttaa, kun ei edes yritä keksiä mitään uutta. Sitä me elämme nyt.
Nostalgia ei tietenkään ole uusi juttu, mutta nyt olemme saavuttaneet pisteen, jossa nostalgiasta on tullut normi. Ei ole enää mitään mennyttä aikaa mitä ihannoida, koska uusi aikamme on jo pelkkää menneen toisintoa.
Kaiken tämän kiteymänä toimii tietenkin isänmaamme uljas itsenäisyyden juhlavuosi, joka oikeuttaa paitsi toistamaan vanhat kulttuurituotokset, myös muistelemaan kaikkea mahdollista uudestaan. Korvat pursuavat jo nyt 100-vuotismuisteloita.
Ja ne mystiset ”kansan syvät rivit” sen kuin tykkäävät. Tai ainakin kuvitellaan, että tykkäävät.
Kun muutaman vuoden päästä toivottavasti heräämme tästä transsista, on ehkä jo liian myöhäistä.
Silloin meillä ei ole enää mitään uusia juttuja, mitä muistella ja toivoa. Kaikilla on ollut liian kiire kerätä rahat pois tekemällä vanha uudestaan.