Tohtori Frankensteinin apinat

Neurokirurgian alalla on viime aikoina saatu seurata omituista teatteria. Italialaiskirurgi Sergio Canavero aikoo siirtää elävän ihmisen pään toiseen kehoon, ehkä jo ensi vuonna.

Tuo pää keikkuu vielä toistaiseksi 31-vuotiaan ohjelmoijan Valeri Spiridonovin hartioilla. Spiridonov kärsii harvinaisesta lihasrappeumasairaudesta, joka pahenee vuosi vuodelta. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi äärimmäiseen kokeeseen saadakseen kävelykykynsä takaisin.

Canavero väittää vakavissaan, että siirto on mahdollinen ja että uusi kroppa olisi täysin toimiva. Potilaan ja kehon luovuttajan (sellainenkin pitää löytää) selkäytimet on katkaistava nanometriluokan tarkkuisella terällä, jonka jälkeen ne yhdistettäisiin polyetyleeniglykoliliuoksen avulla. Näin selkäytimet kasvaisivat yhteen vähän kuin spagettikimppu kuumassa vedessä. Siirron jälkeen potilasta pidettäisiin kuukausi koomassa.

Useiden kirurgien mielestä Canaveron jutut ovat ihan silkkaa bullshittiä, ja tätä termiä harvoin tieteessä käytetään. Osa toki seuraa mielenkiinnolla, mitä tapahtuu.

Huuhaata tai ei, hankkeeseen liittyy jo nyt konkreettisia eettisiä ongelmia. Canaveron kollega Ren Xiaoping testaa nimittäin metodia eläimillä Kiinassa. Lännessä se ei olisi mahdollista. Xiaoping on katkonut rotilta selkäytimiä ja yhdistänyt ne uudelleen. Hän on myös siirtänyt elävien apinoiden päitä toisiin ruumiisiin. Xiaopingin tutkimusten tulokset julkaistaan parin viikon päästä.

Mutta onko ihmisillä oikeus kiduttaa  tietoisia olentoja Frankenstein-fantasioita jahdatessaan? Tieteessä tarvitaan eläinkokeita, mutta onnistuessaankin Canaveron päänsiirto jäisi niin äärimmäiseksi ja marginaaliseksi hoitokeinoksi, että on pohdittava, kuinka paljon sen eteen voidaan uhrata.

Xiaopingia ei filosofointi kiinnosta. Hän suhtautuu päänsiirtoon kuin insinööri. Tai oikeastaan kehonsiirtoon, sillä itse ihminenhän asuu päässä.

”Keho on vain elin. Psykiatrit pohtikoot etiikkaa”, Xiaoping kertoi South China Morning Postille.