Japani tarvitsisi sosiologian supersankarin
Olen työskennellyt huhtikuun ajan Tokiossa. Maailman tehokkain junaverkko kuljettaa 40 miljoonaa ihmistä töihin, ja junat saapuvat sekunnilleen. Paitsi silloin, kun infotaulu ilmoittaa, että jollain linjalla on tapahtunut ”passenger injury”. Se ei aina tarkoita, että joku on hypännyt junan alle.
Usein kuitenkin tarkoittaa. Junaradalle hyppääminen on täällä yleisin tapa päättää päivänsä. Japanilainen työelämä on raastavaa, eikä kunniakulttuuri ei armahda epäonnistujaa. Itsemurha taas ei ole synti japanilaisissa uskonnoissa.
Seisovan ruuhkajunan ahtaudessa on aikaa miettiä esimerkiksi kiotolaista meribiologi Shin Kubotaa. Hänen unelmansa on tehdä ihmisestä kuolematon.
Ei poistaa kärsimystä, vaan saada ikuinen elämä. Kubota on keskisuuri tiedejulkkis. Hän on omistanut elämänsä pikkuruisen meduusan, Turritopsis nutriculan, tutkimiseen. Tämä pikkusormen kynnen kokoinen polttiaiseläin todella on kuolematon – se pystyy muuttumaan meduusasta aina takaisin polyypiksi ja kasvamaan taas uudestaan meduusaksi.
Meduusa ja ihminen eivät ole geeneiltään mahdottoman kaukana toisistaan. Siksi Kubota on vakuuttunut, että meduusan elintoiminnoista voisi löytyä avain ihmisten ikuiseen elämään. Karaokessa Kubota esiintyy japanilaiseen tyyliin supersankarina, ”kuolemattomana herra meduusamiehenä”, punainen meduusahattu ja aurinkolasit päässään.
Japanin ikääntyvän ja töissä uupuvan väestön ongelmia ei kuitenkaan ratkaise biologia.
Japanin ikääntyvän ja töissä uupuvan väestön ongelmia ei kuitenkaan ratkaise biologia. Täällä tarvittaisiin yhteiskuntatieteiden supersankaria. Tutkijaa, joka selittäisi televisiossa, miksi yhteiskunta ajaa itseään ruuhkajunan alle ja miten työelämän jäykkiä ja vanhoillisia rakenteita kannattaisi uudistaa.
Sellaista tarvittaisiin kipeämmin kuin koskaan. Japanin hallitus aikoo lakkauttaa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat yliopistoista kokonaan. Ne tulisi korvata aloilla, jotka ”palvelevat paremmin työelämän tarpeita”.
Junat pysähtelevät siis jatkossakin.