Kolumni: Tiede loukkaa kokin tunteita, ja siksi keittiössä tehdään välillä ihan turhia asioita
LÄHDEMME RETKELLE. Kaadan teeveden termospulloon.
Etkö ensin lämmittänyt termaria kuumalla vedellä, kumppanini kysyy tyrmistyneenä. Kerron, että Työtehoseura tutki jo 1990-luvulla, ettei termoksen esilämmitys käytännössä pidä sisältöä kuumana yhtään pidempään. Kumppanini on epäluuloinen. Hän on aina esilämmittänyt termospullon, niin ovat hänen vanhempansakin. Kysyn, mistä hän tietää sen hyödyttäneen, jos hän ei ole lipsunut tavasta kertaakaan.
Aivan. Ei mistään.
SAMA PÄTEE moneen muuhunkin keittiöniksiin. Harvemmin pysähdymme pystyttämään kaksoissokkokoetta testataksemme, vaikuttaako ystävän, ruokabloggaajan tai isoäidin reseptin tarjoama manööveri niin kuin väitetään.
Onneksi myytinmurtajiakin löytyy.
Turun yliopiston elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia ja kemisti Eri Foolad kertovat kirjassaan Hyppysellinen tiedettä tekemistään kokeista, joissa keittiötotuudet joutuvat tieteelliseen testiin.
Osa kokeista on suoritettu vain kertaalleen ja ilman tarkkoja laboratoriolaitteita, mutta tunnollisen dokumentoinnin ansiosta nekin antavat vakuuttavamman arvion niksien toimivuudesta kuin näin on aina tehty -argumentointi.
Kirjan luettuani tiesin, ettei kalaa kannatakaan lätkäistä kuumalle vaan kylmälle pannulle. Lihasta tulee parempaa, kun sen paistaa jääkaappikylmänä, vaikka kaikki neuvovat temperoimaan sen ensin huoneenlämpöiseksi. Liian makeana juomatta jääneen valkoviinin voi huoletta heittää kattilaan, sillä lautasella sitä ei erota ruoanlaittoon suositellusta kuivemmasta valkoviinistä, ainakaan risotossa.
ENITEN MINUT yllätti kuitenkin se, että kaikkia nämä faktat eivät kiinnostaneet – ei, vaikka tarjoilin niitä heidän omassa keittiössään ruoanlaiton lomassa. Tutkittu tieto uhkasi turvallisia tapoja ja perheen perinteitä. Tiede loukkasi tunteita.
Kun myöhemmin appiukko pyysi minua keittämään teetä retkelle, aloitin liruttamalla hanasta termokseen kuumaa vettä.