Mitä yhteistä on Hitlerillä ja mammutilla?

Molemmilta on toivottu comebackia.

Sukupuuttoon kuolleita eläimiä pystytään pian herättämään henkiin, sitä ei tohdi enää asiaa tunteva tutkija epäillä. Asia valkeni minulle Torill Kornfeldtin vasta suomennetusta kirjasta Mammutin paluu.

Ensimmäisen Jurassic Park -elokuvan aikaan 1993 kloonaus, geenieditointi ja solujen muuntaminen kantasoluiksi olivat vielä science fictionia. Kun viimeisin jatko-osa ilmestyi pari vuotta sitten, ne olivat maailman laboratorioissa jo arkea.

Hartaimmin odotettuja palaajia lienevät villamammutit, joiden liki elävän näköisiä ruhoja ikirouta puskee Siperiassa maan pinnalle median ja tutkijoiden riemuksi. Niiden avulla eläimen koko perimä saatiin kartoitettua kaksi vuotta sitten.

Klooneja puuhataan nyt kiihkeästi ainakin Yhdysvalloissa ja Etelä-Koreassa, koska kukapa nyt ei haluaisi paijata mammuttia?

KUN MAMMUTTI AIKANAAN puhaltaa sikiövedet kärsästään laboratoriossa jossain päin maailmaa, tutkijat ovat saman ongelman edessä kuin natsit tieteiselokuvassa Brasilian Pojat (1978). Elokuvassa natsitohtori Joseph Mengele yrittää kloonata Adolf Hitlerin siittämällä naisia tämän verestä eristetyillä solutumilla. Koska pelkät geenit eivät tee kenestäkään antisemitististä sadistia, syntyneiden poikien kasvatus luotetaan tarkkaan valituille adoptiovanhemmille. Natsijohtajan kasvatusohjelmaan kuuluu muun muassa tunnekylmä isä, jonka on kuoltava tismalleen 65 vuoden iässä.

Elokuvassa Hitler-klooneille löytyy 94 adoptioäitiä ja -isää, mutta mammuttivauvalle niitä ei ole tarjolla yhtäkään. Tehtävään ei pystytä perehdyttämään edes lähintä elossa olevaa sukulaista, aasiannorsua. Tutkijat eivät tiedä, miten mammutti kasvatetaan käyttäytymään kuin mammutti. Sen jääkaudenaikainen elinympäristökin on poissa.

Kuolleista herätetty “mammutti” uhkaa jäädä toistaitoiseksi karvanorsuksi, jonka kärsän eteen roudataan heinäpaaleja ja turisteja Ähtärissä.