Kolumni: Tiedejournalismi kulkee tutkijoiden talutusnuorassa, mutta muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia
TOIMITTAJAT EIVÄT kirjoita tieteestä tarpeeksi kriittisesti, huomautti tuttu toimittaja minulle taannoin.
Kommentti kirposi Helsingin Sanomien jutusta, jossa toimittaja kertoi lisääntyvien nielusyöpätapausten johtuvan papilloomaviruksesta (ja suuseksistä), minkä takia HPV-rokoteohjelma tulee vähentämään näitä syöpiä ja pojatkin kannattaisi ottaa sen piiriin. Kollegani kiinnitti huomiota siihen, mitä toimittaja ei kertonut: millaista ristiriitaista tutkimusnäyttöä rokotteen tehosta ja turvallisuudesta on saatu.
KOLLEGA OSUI tiedejournalismin arkaan paikkaan. Toimittajalla ani harvoin on riittävää asiantuntemusta, jotta hän osaisi itsenäisesti arvioida vaikkapa rokotetutkimuksesta, onko se luotettava, ja mitä tuloksista voi päätellä. Siksi itsekin tiedetoimittajana jätän tämän aivotyön asiantuntijoille ja valitsen tulkinnan, jota tutkimuksen tekijät, anonyymit vertaisarvioijat, haastattelemani tutkijat tai alan asiantuntijoiden enemmistö kannattavat.
Samalla ulkoistan vastuun tietolähteiden kriittisestä tarkastelusta toimituksen ulkopuolelle. Hylkään myös journalistisen ihanteen, jonka mukaan kiistanalaisista asioista pitää esitellä eri osapuolten näkökulmat. Kytken itseni tutkijoiden talutusnuoraan, jonka toista päätä voivat ohjata teollisuuden tutkimusrahoitus, vertaisarvioijien ja arvioitavien välinen kilpailu, julkaisuharha tai tiedevilppi.
HYVÄKSYN asetelman yhdestä syystä.
Muut vaihtoehdot ovat journalistisesti vielä arveluttavampia.
Esittämällä marginaalisen ja valtavirtakäsityksen rinnakkain jättäisin yleisölle helposti epäselväksi, miten oleellisesti niitä tukevien todisteiden määrä ja laatu eroavat toisistaan. Yrittämällä itse koostaa ja arvioida tutkimusten tuloksia pitäisin kyllä kiinni journalismin riippumattomuudesta, mutta en totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä.
Paradigman muuttuessa vanhat juttuni tulevat tietysti näyttämään aivopestyltä paskalta. Aion ottaa sen iloisena merkkinä siitä, että tiede ja journalismi korjaavat itse itseään.